Kappale kauneinta luontoa

Kesäillassa ei kaikunut valssi vaan melkoinen ujellus. Saunan lämmössä leppoisasti istuskelleet äiti ja tytät juoksivat päntiönään pitkin pihamaata ilman rihmankiertämää. Naapureita ei onneksi ollut kummallakaan laidalla todistamassa tilannetta.

Joku, jokin, villi luontokappale siis oli lehahtanut saunoessa hiustoon. Varovasti kurkkasimme sisään. Ei ollut lintu, ei ollut hiiri eikä lötköetana. Kiukaan päälle kiinnittynyt otus avasi siipensä ja suhahti toiselle seinälle.Senkin lepakko.

Pimeän aikaan kaksin mökillä ei ollut järin rohkea olo. Kalapojat järvellä eivät kuitenkaan osoittaneet minkäänlaista sankarillista halua pelastaa neito ja täti pulasta, joten aikamme tuuletettuamme otaksuimme Bätmänin kadonneen pihalle. Pikkutyttö aseistautui luudalla ja vahti ja niin peseydyttiin, nopeammin kuin koskaan.

Yön pimentyessä uskaltauduin vielä lisäämään saunaan puita tuloksena pökertynyt lepakko puukopassa. Sauna sai suosiolla jäähtyä ja Kalapojat sen lämmittää aikanaan uudelleen. Vauriopuolelle jäi raportoitavaksi ruhje reiteen ja palkenkieli sormeen sekä lievähkö lovi aikuiseen imagoon.

Viikon verran tuosta oli ahkeran tuulettajan saunassa muutama muukin lepakkoinen. Päättelimme, että kyseessä olivat eksyneet poikaset. Jii niitä varovasti purkilla pyydysti ja siirsi vajaan piiloon auringonpaahteelta.  Väitti söpöiksi, mutta ystävätärtä lainanakseni, tuota naamaa voi vaan äiti rakastaa.Tämän viikon jälkeen tuntui kuin koko lepakkofarmi olisi poistunut muille maille saalistamaan tai sitten lakkasivat muuten vaan visertämästä. Lieneekö mekkala tontilla yltynyt liialliseksi vai ovatko isot lepakot todella näin harmittomia vieraita?

 

Ps. Mainio viisu on Fröbelin palikoiden lepakkolaulu- se kajautetaan nykyisin tulevan koululaisen kanssa saunan lauteilla löylykerran alkajaisiksi...