Jatkoajalle

Tärkeimmät ensin: kun tulin Mustikkamaalle, lista oli jo paikallaan. Huussi on valmis, se on valmis!

Varsinainen lomakausi on ohi mutta elämä kai jatkuu ja mökkeily samoin. Kieltämättä oli haikeaa jättää taakseen pieni punainen tupa mutta onneksi se ei jäänyt yksin vaan appi jäi vielä viimeistelemään viikonlopun maalausurakan. Ja siellä se mökki on ja meitä odottaa. Viisi viikkoa hurahti äkkiä, mutta tuleehan niitä, vapaita päiviä, viikonloppuja ja uusia kesiä. Eikä yhtään harmita, että lomalla ei muuta tehtykään kun mökkeilty. Hidas rytmi, hyvä ruoka, läheiset ihmiset, uudet tuttavat olivat balsamia stressaantuneelle työläiselle.


Viikonloppu oli taattua Mustikkamaata höystettynä hulvattomalla helteellä. Perjantain iltalenkki koirain kanssa päättyi naapureiden terassilla istuskeluun ja paikalle valui naapureista  lisää porukkaa. Mikä ihana ilta, joka meidän muutaman aikuisen kohdalla venyi aina auringonnousuun asti.Mutta kerrankos sitä puoli maailmaa parantaa?

Onneksi saimme lauantaina paikalle vieraita piristämään hieman turnausväsynyttä emäntää. Jii, pikkutyttö ja appi olivat onneksi huomattavasti pirteämpiä vetäydyttyään ajoissa yöpuulle. Luvassa oli serkkuja, herkkuja ja vesileikkejä ja illansuussa myös pensselöintiä sillävälin kun pikkutyttö otti kaiken irti kavereiden kanssa juoksentelusta ja kalapoika veneilystä.



Vatukkoonkin oli painallettava matkassa molemmat koirat ja nopeasti täyttyi ämpäri. Oman pakastimen ollessa täysi sai appiukko tämän erän.Lapsi ilakoi eri kokoonpanoissa järvessä aamusta iltapäivään ja vielä ennen kotiinlähtöä kiepattiin rannassa pikku uimalenkki...

Ja koska elämä on täydellistä, meillä on tosi reippaat ja omatoimiset, hyvinkasvatetut lemmikkieläimet. Kotimatkalla risteyskiihdytyksessä kylmälaukun kallistuskulma oli niin sopiva että takakontin jengi sai sen näppärästi auki ja niin katosivat iltapalaksi aiotut entrecotet ja salaatit. Vispipuuron sentään jättivät lohdutukseksi. Ehkä ne uskovat lomanjälkeisiin laihdutuskuureihin?