Luen. Siis olen.

Kuten kuvista olette nähneet, Mustikkamaalla on huippumoderni kuvaputkitelkkari, josta etenkin hyvällä säällä näkyy useampikin kanava. Hyvän sään aikana ei tosin malteta istua sisällä. Hyvällä säällä hyvällä tuurilla on tarjolla myös 3G-verkko- tai ainakin 2G mutta kamalan vaivalloiselta tuntuu pelkkä ajatuskin naksauttaa läppäri auki. Säätiedotuksen saa surffattua kännykästä, samoin uutisotsikot ja laskut maksetaan pikapikaa (siten ei summakaan ehdi koskaan ahdistaa) pyykinpesuretkillä kaupungissa. Viihde-elektroniikkaa ei siis liiaksi käytetä, vaikka appi anteliaasti lahjoitti meille jopa DVD-soittimen. Olen kantanut sitkeästi edestakaisin kahta tuotantokautta kehutusta sarjasta How I met your mother. Ovat muoveissa yhä. Ehkä talvella sitten?

Kuinka sitten kulutetaan aikaa? Tietenkin puuhailemalla ja vierastiheyden ollessa kiitettävä myös puhelemalla. Ihan olemme omallakin porukalla istuneet (no okei, nujunneet) sohvalla iltakaudet ja höpäjöineet syksyn ja talven patoumat ja tulevat suunnitelmat. Loska naapurit ovat nykyään tuttuja, niin sielläkin sopii pistäytyä tuumailemassa ja jaarittamassa, niin ne pistäytyvät meilläkin. Ainahan on mahdollista myös pelailla porukalla mutta näistä puttaustreeneistä tuli hieman sanomista. Kannatan Skip-boa.
 

Todelisuudessa aina kun kykenen,  minä otan ja karkaan kippura-asentoon tai löhöasentoon tai ihan minne vaan kädessäni kirja. Luen ahmimalla, retostelevalla kolmen kirjan päivävauhdilla tai hitaasti ja vähän, jos en muilta velvoitteilta ehdi. Luen aamulla kahvikupin kera laiturilla, keskipäivällä lounaan jälkeisillä ruokaperräisillä, illalla sohvalla kun jälkeläinen on mennyt nukkumaan ja yöllä taskulampun valossa kun kaikki muut nukkuvat.

Mitä minä luen? Tekisi mieli sanoa että kaikkea ja ennenkaikkea kaikkea sivistävää mutta sen aika on talvella sitten. Minä luen nautillista kirjallisuutta, pääsääntöisesti jännitystä tai romantillisia kirjoja. Tämän kesän saldona Binchyä, Irvingiä, Pulkkista, Kyröä, Quinniä, Hilliä, Lehtolaista, Koonzia, Gerritseniä, Janssonia, Läckbergiä, tukku vanhan kirjan päiviltä hamstrattuja heppakirjoja ja kun kerran käteen osui niin ilolla myös hattarasiirapin taitaja Steeleä ja taisipa yksi Lehtisenkin vilahtaa silmien editse. Ja teinivämppyyreistä pidän kovasti.

Onneksi mökkipaikkakunta kulkee Kirjakylän nimellä ja onneksi paikallinen kirjasto on loistavasti varustettu, tosin aukioloajoista olisi pari reklamaation paikkaa mutta kun ovat niin kovin mukavat virkailijat siellä niin suohan heille vapaatakin. Kirjastoa täydentää sujuvasti meidän mökkiniemen minikirjasto, joka toimii kierrätysperiaatteella ja kylillä sijaitseva kirjakaupan ja antikvariaatin rakkauslapsi. Mahtava paikka!

Enkä minä lue enää yksin, vaikka lukurepertuaariin kuuluvat yhä ääneen luettuina niin Onneli ja Anneli kuin Risto Räppääjä unohtamatta Me Rosvoloita. 6-vuotiaan lukutaito on uunituore ja Mustikkamaan tuvassa jalostunut.Ajatella, miten onnellinen on ihminen, jolla on edessään tuhansia ja taas tuhansia mahtavia kirjoja ahmaisemista odottamassa.

Minun suosikkipäiväni mökillä? Niiden sosiaalisten, aurinkoisten, lämpimien ja ilakoivien kanssa kilpailevat vahvasti koleat ja vettä vihmovat, jolloin ei voi painua marjapuskaan tai heilua Pensselitätinä. Olen tosin taitava myös lepolasselukijana ja sehän sujuu parhaiten ihanassa auringon paisteessa!