Punaisella tuvalla ovat asiat taas kerran toisin. Kun piha on yhtä suurta mustikkamaata, metsän reunasta löytyvät vadelmat, kantarellit vyöryvät silmille ja kalaakin saattaa saada, olisi suorastaan tyhmää jättää ne käyttämättä. Lisäksi olen huomannut, että alueen kaupoissa on kattava tarjonta lähiseudun viljelijöiden tuotteita ja kylän tori on voimissaan. En minä kyllä liikaa uhraa aikaa kokkailulle lomallakaan mutta kesämaut eivät suurta työstämistä tarvitse. Kesällä on pääsääntöisesti valmistettu ruoka terassilla joko grillaten tai muurikalla ja kalaa varten löytyy perus-savustuslaatikko. Ei tarvitse sisällä ährätä.
Mökkimatkan varrella suuri suosikki on Heila Heinolassa. Valikoima on suhteellisen monipuolinen ja lähiruokaa saa paitsi kaupasta mukaan, myös paikanpäällä nautittuna. Sijainti on näppärä ja käynnit sujuvat sutjakkaan. Tykkään ja suosittelen.
Mitä tulee ravintoasioihin jatkossa, loman aikana marjapuskissa pemmastaessani mietin usein, voiko tämä olla näin helppoa. Ja voihan se mutta vain satokaudella. Tuore ja hyvältä näyttävä ruoka, joka on helposti käsillä on ideaalitilanne mutta mitenkäs sitten kun saatavilla on lähinnä muovipäällysteistä tuontitavaraa? Vanhanaikainen jäärä kun olen, olen toki pakastanut (lapsi kysyi onko minulla jotain tekemistä Pakastaja Elvin kanssa, hah!). Pakkasmarja on tietenkin lähiruokaa eikä sen pakastamiseen käytetty energia vedä vertoja tavaran rahtaamiseen käytetylle mutta laiha lohtuhan se on. Talvikaudella kai sitten syödään juureksia ja lihaa. Tai jos ollaan trendikkäitä niin raejuustoa, rahkaa ja sokeroimatonta mehukeittoa kesäkilojen pudottamiseksi. Onneksi satokausi on kuitenkin kohtuullisen pitkä ja mitäpä sitä etukäteen murehtimaan. Huomenna pääsee sienimetsään ja yhden mustikkarundinkin voisi vielä tehdä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista :)