Something old, something new...and something blue!

Punaisen tuvan kalusteeraaminen ja rymsteeraaminen tuntuu olevan päättymätön tarina. Kun tilaa on vähän, soisi kaiken olevan järjestyksessä ja tavaroiden tarkoituksenmukaisia. Voidaan tapamme mukaan keskustella pitkästikin, onko optimaalista pitää kaikki tavarat näppärästi kasassa, esimerkiksi puolipitoiset sukat ja lippahattu sievästi sohvan selkämyksellä ja vastaavasti voiko kaiken piilottaa sieviin pikkupikku laatikoihin mutta selvää on, että joku tapa on säilömiseen löydettävä.

 

Oma lukunsa ovat erilaiset ystävälliset lahjoittavat tahot. Monilla sukulaisilla on ihan oikeasti käyttökelpoisia ja nättejä tavaroita, jotka löytävät paikkansa pienestä punaisesta tuvasta, mutta kuinka välttyä ylimääräisiltä tavaroilta olematta töykeä? Onneksi meillä on fiksu lähisuku ja onnellisena ajelimme tuossa taannoin juuri meille sopivan pieni pöytäkalusto, tv-pöytä (eläköön, se pahvilaatikkopöytä on mennyttä) ja lämpökompostori Biisonissa möksälle. Samassa kyydissä toteutui myös kiertokulku kotoa mökille, kun jälkeläisen sänky siirtyy palvelemaan lomavuoteena ja kotiin hankitaan koululaisratkaisut.

Tässä alkaa kristallisoitua se, että aikaa tämä vie. Mitään sen suurempaa sisustuksellista silmää minulla ei edelleenkään ole, mutta ennemmin odotan sitä oikeaa, kun täytän tilapäisratkaisuilla (joilla on taipumus kroonistua) koko tuvan. Oman haasteensa asettaa myös se, että möksä on talvikylmä, kaiken on kestettävä aktiivista elämänmenoa, koirien tassuja, lasten tahmasormia- ja näytettävä kivalta. Kuljen jatkuvasti muassani lista tavaroista ja huonekaluista, joita voisi hankkia mittoineen päivineen ja luonnollisesti näiden seurana matkaa rullamitta. Ja voin kertoa, että lista on pitkä ja kasvaa vaan eikä sellaista ihmepuotia, josta kaikki löytyisi kerralla todellakaan ole olemassa. Netti olisi tietenkin nopea ratkaisu mutta jotenkin on helpompaa nähdä huonekalu tai tavara edessään.





 
  
Ajatusmaailmaan istuisi hyvinkin kierratettyjen tavaroiden hankinta, mutta hieman vastustaa usein epärealistinen hintapolitiikka. Toisen romu on toisen aarre mutta rajansa kaikella! Yksi kiva löytö oli Heinolassa Käytetyn tavaran tori. Sieltä lähti mukaan riittävän sievä ja pikkuinen lipasto budoaariin.
















Mökin mukana emme saaneet nurkkiimme juurikaan kalusteita. Jotain pientä kivaa löysin kuitenkin vajasta. Koska taulu on maalattu syntymävuonnani, otan ehdottomasti tämän hyvää onnea tuovana enteenä vastaan.

Huonekalujen lisäksi on kuin onkin hankittu säilytyslaatikoita. Kaikenlaista pientä ja ihanaa ollaan saatu myös tuliaisina. Pentikin pussukka toimii tosi hyvin pienten keittiötarvikkeiden säilytyspaikkana ja toinen säilöö "taskusälääni" eli alati hukassa muuten pyörivää puhelinta, aurinkolaseja ja muuta tärkeellistä. Pyykkien säilytyksen suhteen nakkasimme Iikkea-kassin muihin puuhiin kun kassiksi muuntuva koppa kotiutui ja kyllä, viileinä heinäkuun iltoina sopii aloittaa kynttilänpolttelukausi!