Huussikatsaus aka Pensselitäti sutii taas

Työmekko liehuen on Pensselitäti jälleen viipottanut. Toden sanoakseni toki apua tarjosi suuressa mittakaavassa Enumies, hoitaen sankarillisesti paitsi ylemmät laudat alta laonneita tikarappusia kammoksumatta, myös muutaman muun seinän. Opittua tuli, että riittävästi maalia pensseliin ja eessun taassun ja että ulkomaalaukseen olisi syytä hankkia satamillinen suti.


Mutta avot kun tuli hienoa. Enumiehen poistuttua tienoilta suoritin vielä pensselöinnin numero kaksi ja nätti, tasainen maalausjälki siitä lopulta tulikin paitsi maalarin jalkoihin, jotka olivat lähinnä viirukkaat. Työtapaturmiltakin vältyttiin vaikka välillä ei ihan työturvallisuuskortti-kurssin ohjeita noudatettu.

Seiniin pikkulamme sai Tikkurilan öljypohjaisen punamaalin, jonka sai maalailla ihan sellaisenaan uudelle puupinnalle. Mukavaa tässä on se, että maali hengittää ja kuluu haalistuen eikä rispaannu. Ja tosiaan vinkvink vaan, ulkomaalaukseen vähän erisorttinen pensseli kuin sisälle, se 100 mm sivelyyn ja pienempi töpöilyyn ja kapeisiin kohtiin (50 mm passasi ihan hyvin). Niin ja maalia reippaasti sutiin, kuivalla ei kannata nilvertää, siitä tulee vain sanomista ja peittämätön pinta.

 


Puitteet ja muut yksityiskohdat maalattiin mielikuvituksettomasti valkoisiksi, sellaista talomaalia kun sattui olemaan purkillinen jo valmiina. Koska kerrankin maltoin teippailla reunukset (siististi maalaaminen ei ole kohdallani realistinen vaihtoehto), on tulos jokseenkin sievä. Sadekelien ynnä sosiaalisen elämän oltua vallitseva tila, on viimeinen maalikerros vielä pensselöimättä mutta vielä on kesää jäljellä...