Olen havainnut olevani melko kätevä vesiputkien kanssa. Myös pensselöinti alkaa aktiivisen harrastustoiminnan ansiosta sujumaan suhteellisen sievin tuloksin. Alituinen murheeni on kuitenkin se, etten ole varsinainen käsityöihminen. Punainen tupa suorastaan huutaa käsintehtyjä kauniita esineitä. Onneksi olen löytänyt niin kylän käsityökeskuksen kuin Lintan kammarin puhumattakaan markkinoiden tarjonnasta mutta löytyy sitä lähipiirissäkin taitoa, käsityöenkeleitä. Esimerkiksi kesällä saapuivat pienet harmaat koirat ja toivat tullessaan emäntänsä lisäksi niin ruisleipää kuin maailman suloisimpia sytytysruusuja. Niitä hädintuskin raaskii polttaa...
Naapurissakin näitä enkeleitä asuu, joten lapsi saa asusteita ja minä muunmuassa pannulaput, jotka on omistettu vedenkaatoon perunakattilasta. Kätevät kuin mitkä! Sitäpaitsi on meidänkin perheessä vielä toivoa. Jos tänä kesänä koira saa kruunun, voi jonain kauniina kesänä lapsi yllättää virkatulla päiväpeitteellä. Toiveikkaana elelee siis punaisen tuvan väki ja siihen asti autuaana kiittelevät kädentaitoisia ihanuuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista :)