Helteet hellittivät sopivasti hartaasti odotetun syysloman kynnyksellä. Vähän jännityksensekaisin tuntein etujoukko lähti köröttelemään kohti Mustikkamaata kesärenkaineen ja täysine lasteineen. Joskus sitä miettii onko kolmessa koirassa mitään järkeä...
Maisema oli syksyinen ja puut alkoivat olla paljaita, joten taas on terassilta järvinäköala. Tuvan lämmetessä otin reippaan lihaskuntotreenin ja lämmön pintaan haravoimalla pihatien. Onneksi lehtiä ei ollut paljoa sillä Misa on nopea, sähköpatterit komppasivat ja sohva sekä kirja kutsuivat.
Oli ihan hassua olla vaan, ilman suurellisia projekteja. Vaikka kyllä niitä suunniteltiin, uskokaa pois. Jos aika ja rahavarat suovat niin kyytiä saa kesällä keittiö, sauna, valmistuu patio ja lämpenee tiskivesi sekä asianmukaisesti tulee käsiteltyä jätteet. Nyt liikkuivat vain ajatukset.
Ja illat, ne ovat pimeitä, pimeitä, pimeitä- paitsi kun kuu loistaa. Onneksi tie naapurilaan ja hyyskään on tuttu ja possun kärsän kajastus ohjaa.
Mutta päivät, kauniita ja kuulaita- paitsi jos sataa räntää. Ei luvattuja lumimyrskyjä. Koirajengin kanssa kartoitettiin takametsää ja vielä sitä löytyi, satoa.
Ja kun väitin ettei kukaan tehnyt mitään niin pieni koira voisi sanoa tähän yhtä sun toista. Se on laukannut viestiä, jäljestänyt ja opetellut milloin kontaktia, milloin istumisen ja maahanmenon liikerataa- ja mökkikoirana olemista. On siinäkin tekemistä.
Isommat eläimet olivat kovasti kiireisiä myös mutta tiedä sitten syystäkö vaiko eivät.
Järvelle ei ollut asiaa, Tepa nousi päinvastoin rannalle. Miltei ilman dramatiikkaa mutta kyllä, minähän siellä taas uiskentelin.Kylmempää vettä kuin laskiessa sanoisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista :)