Stockmannilta Tokmannille

Julistan kesäkauden avatuksi! Ensimmäinen kokonainen mökkiviikonloppu vietetty! Ilmassa oli totisesti onnellista odotusta koko viikon ja vihdoin perjantaina päästiin irti arjesta. Matka oli juuri niin siedettävä kuin odottaa sopi ja ihan ihmisten ajoissa täpötäysi kansanauto ruokakasseineen kaikkineen kaarsi punaisen tuvan pihaan. Ilta-aurinkokin luonnollisesti ilmiintyi juuri silloin.

 

Olen koko aikuisikäni siirtänyt suurimman osan palkastani kenkäkaupan kassaan. Tästä olen viimeaikaisten tapahtumien vanavedessä lähestulkoon luopunut mutta onneksi olen löytänyt uuden toivioretkien kohteen. Tokmannin keltainen väritys ilmeisesti muistuttaa minua Hullujen Päivien sähköistävästä tunnelmasta ja sieltä saa vaikka mitä, ihan oikeasti. Aitoon mökkilookiin soveltuvat vallan mainiosti esimerkiksi puolison pettämättömällä vainulla paikallistamat muovikengät. Ah niin kätevät, ah niin... no kätevät, sepä se. Kyllä oli kepoisaa kipaista huussimatkakin yönkähmässä vihreillä kiitureilla. Paljain jaloin en kipittäisi enää mistään hinnasta- näin pihalla megaetanan, yöks!

Kyliltä löytyivät myös sangen relaksoivat aurinkotuolit.

Takakeno asento on omiaan nollaamaan stressaantuneen

pään. Tervetuloa testaamaan jos et usko! Tuolit markkeeraavat tuossa myös mahdollista terassin paikkaa. Milloin se realisoituu on tietenkin tarina sinänsä mutta sitä odotellessa voidaan ottaa rennosti "lasseissa" ja visioida.












Kirjastokortti oli tämän viikonlopun heiniä. Jos luotte katsauksen poloiseen mökkikirjaston alkuun, ymmärrätte miksi. Toisaalta kotioloista voisi siirtää muutaman kymmenen opusta mökkioloihin, eikä tulisi hyllyihin kummaakaan lovea. Jaksan aina ihmetellä pikkukirjastojen ihanaa henkilöstöä ja valikoimaa. Ihan oikeasti sain käsiini opuksia, jotka saadakseen on pääkaupunkiseudulla roikuttava jonossa ikuisuus tai kaivettava kuvetta kirjakaupan kassalla. Tämä olkoon siis yksi minun mökkielämäni luksuksia. Ja kirjojen osalta palaan myöhemmin asiaan. Kerronpa kuitenkin että ahkeroin uusimman käännös- Camilla Läckbergin, Majakanvartijan. Ihan passelia mökkikamaa!





Mökkiruokakin ansaitsee oman postauksensa tai useammankin, joten tyydytään kertomaan, että leivottu on, visuaaliselta ilmeeltään hieman puutteellista Key lime pieta. Maku oli ihan ruhtinaallisen hyvä sentään. Sen lisäksi kukkakahvikupit pääsivät pois osa-aikaeläkkeeltä ensimmäisille kahvikutsuilleen. Oli aika fiiniä siemailla päiväkahvi siitä, kun aamukahvin olin lipittänyt appiukon lahjoittamasta jättikupista, johon lämmön vaikutuksesta ilmaantuu supercool Mobil-logo. Ja jotta ei menisi pelkäksi makean mässäämiseksi, muurikka suhisi ahkerasti ja uusia perunoita keiteltiin lihojen ja juuston kaveriksi. Hyvää oli, vaikka päivän ulkoilusaldolla olisi varmaan uponnut ihan mikä vaan mättö.

Urho tuossa esitteleekin vähän pihan kukkaloistoa. Minähän väitin että ihan on metsätontti kyseessä eikä taatusti tule istutuksia mutta väärinpä luulin. Vaikka mitä löytyy ja lisää puskee. Mutta olkoon, jos selviävät tuolla niin sitten saavat elää. Mitähän nuo edes ovat nuo punaiset? Nättejä kukkia sanoo mun biologia.

 Puuhastelupuoltakin harrastettiin, vaikka pääpaino oli sosiaalisella elämällä.Vieraita kävi ja lisää naapureita tavattiin. Mukavalta seudulta vaikuttaa ja tyttärellä taitaa olla melkoinen lauma kesäkavereita tiedossa!

Viikonlopun aikana kuistin betoniosa sai laatat, räytäskourut kannattimet, yksi kaappi päätyi seinään, naulakko vaihtoi paikkaa ja kymmeniä muita pikkujuttuja tuli tehtyä. Lasseissa lepäily siis hieman jäi, kun sienilenkkeilyäkin piti harrastaa mutta ehtiihän tuota kesän kuluessa. Eläköön kesäkausi!

Ainahan se on mielessä

Vietän merkittävän osan päivistäni haaveilemalla, pläräämällä kalenteria, surffamalla nettikauppoja ja ratsaamalla rautakauppoja. Mökki on läsnä, vaikka arki hyökyy päälle. Jostain syystä on myös pakko katsoa sääennusteesta ensin mökkipaikkakunnan status ja vasta sitten tarkistaa, miten olisi syytä varustautua työpäivään seuraavana aamuna. Jos mökin hankkimalla halusin irtautua arjesta niin se onnistui aika hyvin. Siitä en osaa sanoa, oliko tämä hyvä tapa säästää lomakustannuksissa. Tällä hetkellä kun ostoslistassa lukee muunmuassa:

• Vene + perämoottori
• Huussi
• Räystäskouruja
• Keittiön kaapistot, tiskipöytä ja kilkkeet
• Jätevesijärjestelmä
• Terassi

Järkevien ostosten lisäksi kaikki kiva söpö mökkimäinen esineistö huutelee avaamaan lompakkoa. Kohtuuden yritän säilyttää ja tykkään tehdä kierrätyslöytöjä ja täydentää tavara kerrallaan mutta toivon ettei mökistä muodostu vanhojen tavaroiden kaatopaikkaa. Lohduttautan itseäni toteamalla: johonkinhan se raha aina menee, miksei sitten unelman toteuttamiseen.

 Nämä ihanat söpöisyydet muuttavat ilman muuta punaiseen tupaan. Aikanaan sain päähäni alkaa keräillä vanhoja kukkakuppeja. Jos totta puhutaan, se kukkakaan ei ole must, kunhan on muuten sellainen herkkä ja sievä tai hiukkasen mummomainen astia. Tämä idea ei tunnu oikein istuvan arkikotiin mutta elättelen visiota, että mökillä iso vierasporukka istuu syömään mansikkakakkua ja kahvit hörpitään söpöliinikupeista. Mökillä olisi kivaa pitää myös tuparit mutta ehkä matkateknisistä syistä ja majoituskapasiteetin rajoituksen takia niistä ei tule isoja bileitä. Pitäkäähän kuitenkin mielessänne että jos eksytte kesällä kyläilemään,lupaan keittää kukkakuppikahvit.

Kalastushullulle Jiille sorruin ostamaan tälläisen vaapun mökkikäyttöön. Herra ties montako viehettä pakista jo löytyy mutta nyt on yksi lisää. Rapalan sivuilla sanotaan, että siniseen voisi käydä lohikalakin kiinni mutta kyllä meille iso ahvenkin maistuisi. Voissa paistettuna. Ostoslistaan pitäisi kenties lisätä savustuspönttö, niin ei voin kulutus nouse tappiin. Meiltä tosin puuttuu vielä vene, mutta tässä välillä uskoisin kylän kauppojen kalatiskien annin olevan ihan kohtuullinen.

Muutenkin mökkimoodi näemmä ahkeroittaa tai sitten teen töitä hullunkiilto silmissäni päästäkseni mökille, mökille, mökille. Viime viikonloppuna sai kyytiä arkikodin pihamaa. Rikkaruohojen kitkentää, nurmikon leikkuuta, kasvisten huoltoa, puun kaatoa, kaikkea löytyi ja siinä samalla myhäilin. Mökin pihalla ei tarvitse tehdä samaa urakkaa uusiksi. Urakkaa jatkettiin pyykkäämällä likapyykkikori tyhjksi. Legotkin pääsivät kylpyyn, tänään vaihdettiin kesäverhot. Jokohan tällä ahkeruudella olisi ansainnut viikonlopun mökkivapaan?

Harrastuksen vuoksi vain

Olette varmasti huomanneet kuvissa vilahtelevat kirsut ja hännät? On aika paljastaa heidän kokonaiset olemuksensa.

 

No, tottapuhuen ne ovat ihan oikeasti herttaisia ja kilttejä poikia. Pojat ovat myös osasyy mökkeilyyn. Lomat kotioloissa kuluvat helposti kaikessa muussa toiminnassa paitsi rentoutumisessa. Aina on työmeili kurkattavana, vaatekaappi siivottavana ja muutenkin arkikuviot painavat päälle. 

Ja sitten taas hieman niitä realiteetteja. Vaikka koirat ovat 

matkustaneet sujuvasti matkassa milloin minnekin, saattaa vieraanvaraisuus olla koetuksella viimeistään siinä vaiheessa kun hartaasti odotettu vieras haluaa viettää aikaansa vetäen metsässä veristä pesusientä sen sijaan että joisi kiltisti kahvia. Hotelliyöpymisetkin ovat koirien kanssa sujuneet niinkin kosmopoliiteissa paikoissa kuin Seinäjoki ja Pori näin muutamia mainitakseni. Kaikkiin paikkoihin eivät kuitenkaan koirat ole olleet tervetulleita, edes tällaiset pienet ja pussailevat. Joskus ollaan lomalla turvauduttu koirahoitolaan tai sukulaisten apuun mutta kätevintähän se on koko perheen lomailla yhdessä. Vastaus pohdintoihin oli taas kerran mökki, ensin ne vuokraversiot. Kaikki vuokramökit ovat olleet koirille sallittuja ja ainoastaan kerran on koirista aiheutunut vahinkoa. Siitäkin selvittiin asiasta sopimalla ja 14 euron maksusuorituksella. Mökin omistaja oli hyvin pahoillaan siitä että joutui moisesta pikku vahingosta laskuttamaan eli aika hyvässä hengessä tapaus puitiin.

Näin siis mökki-ihmisillä alkoi pikkuhiljaa olla mökkikoiria.

Kokeneempi mökkikoira Urho on aloittamassa kahdettatoista mökkikesäänsä. Sen ensivisiitti mökille tapahtui pikkupallerona, kahdeksanviikkoisena pentuna ja lukuunottamatta erästä insidenssiä, jonka jälkeen se sai kasvattajamökin mökkinaapureilta nimen Kompostikoira, se on käyttäytynyt mallikelpoisesti kaikin puolin ja osallistunut innolla kaikkiin mökkipuuhiin, erityisesti makkaranpaistoon.

Koira numero kaksi, Kelpo-koira on aloittanut myös

mökkiuransa pentuna.Tämä kaveri on astetta aktiivisempi
tapaus, joten lomakaudella treenaillaan mielellään säännöllisesti. Toisaalta samainen otus nauttii perisuomalaisesta saunafiilistelystä ja kuistipäiväunista, joten lepo ja rentoutuminen onnistuu myös tämän seurassa.

Koirat ja mökki kuuluvat minun maailmassani erottamattomasti yhteen. Emme ole vielä tavanneet lähinaapureita niemellä ja jännityksellä odotamme, mitä koiranaapureista pidetään. Toivottavasti pidetään, sillä saattaa hyvinkin olla, että kesällä saamme kylään ystäviä. jotka tykkäävät esimerkiksi reippailla sen kuuluisan verisen pesusienen kanssa pöheikössä ennen päiväkahveja ja seuraavana aamuna painaltaa useamman innokkaan nelivedon kanssa uudelle metsäkierrokselle. Maastokartoitukset ovat meneillään. Myös uimaveden lämpötila on alituisen tarkkailun kohteena.
Koirien talviturkit on heitetty, koskas hyppäisi perässä?

Sisusta ja stailaa

Sillä välin kun rouva Koo asenteli verhojaan ja otti rajattuja melko siedettäviä otoksia mökistä, elettiin kuvien takana tavallista arkea. Tästä kuitenkin voidaan huomata, että elektroniset pelit ja vehkeet ovat mökillä viimeisen päälle. Ja että rouva Koon miehellä on kattava valikoima mökkivaatteita. Ja että Iikkean kassit ovat kullanarvoisia myös mökkikäytössä.Ja että kamerassani on ilmeisesti joku vika, kun lähes joka kuvassa pilkottaa eläimen kirsu.

Toisaalta kuvista erottuvat edukseen ihan äärimmäisen onnistuneet patterihankinnat. Todella miellyttävä ja tasainen lämpö ja pikkuinen mökkönen lämpiää tuota pikaa. Toinen tosi mukava seikka on, että mökin makuukammariin mahtuu sujuvasti täysleveä parisänky ja tilaa jää vielä jälkikasvun normisängylle. Keski-ikäisenä sitä arvostaa hyviä yöunia ja kunnon sänkyä yli kaiken viimeistään vietettyään lukuisia mökkiöitä taittopatjasohvasängyillä (onko se edes sana?).

Sisäinen sisustaja kateissa

Tunnustuksia tunnustuksia! Heti kärkeen kerron, että olen ihan käsittämättömän kateellinen ihmisille, jotka ilmoittavat harrastuksekseen sisustamisen. Minustakin olisi ihanaa kevyellä naisellisen kätösen kosketuksella saada paikat henkimään kotoisaa rauhaa tai nuorekasta tyyliä. Valitettavasti olen ollut jossain muualla kekkuloimassa silloin kun sisustussilmään vaikuttavia geenejä jaettiin. Todennäköisesti kirjatoukkajonossa tai sitten yksinkertaisesti olin myöhässä. Mutta kyllä minä aina kovasti yritän. Usein tosin unohdan kesken yrityksen, mitä olin tekemässä, ja päädyn tekemään jotain ihan muuta.

 Mökillä halusin olevan mökin näköistä, no tietenkin. Mutta pakko myöntää, että ihan paljas hirsiseinä todella on raskas ja mökin näköinen. Siinä sitten pohdiskelin (mieheltä lakkasin kysymästä mielipiteitä sen jälkeen, kun  hän halusi hankkia mökille lihalaatikon puukoriksi ja hilloämpäreitä vesisaaveiksi, kun hänen appivanhemmillaankin on. Ne ovatkin ihan käytännöllisiä mutta eivät todellakaan sijaitse sisustuselementteinä mökissä tuollakaan) ja päädyin väreistä valkoiseen ja turkoosiin.

Alku sujui kuin tanssi. Sohvasänky ASKOsta, mattoja appiukon vintiltä. Mattojen lyhentäminenkin onnistui serkkulasta saatujen oppien avulla. On muuten mahdottoman rentouttavaa puuhaa, suosittelen. Hemtex oli lupaava tekstiilien suhteen ja sieltä sitten löytyikin pöytäliina. Yhtä sun toista tarjosi myös ruotsalainen sininen kuutiokauppa ja vanha luottopakkini Kodin 1 sitten loput. Siihen se sitten jäikin. Syy miksi ylemmästä kuvasta on rajattu verhot pois on ilmeinen. Minä ja verhoratkaisut emme tule toimeen. Millään tasolla.

Yritin taas aloittaa helposta. Verhokapat ovat  ystävällisiä. Niitä saa valmiina. Aikani haeskelin riittävän retroa kuosia saunaan ja saunakammariin ja vihreä kukkakangas täytti kriteerit. Nipsuja reunaan ja tadaa, meillä on verhot!

Muiden verhojen suhteen olinkin sitten aika epätoivoinen ja saatte arvata istuuko 70-luvun mökköseen suoraan valmiina mikään nykystandardi verho.

Niinpä.

Koska ompelukone ja minä emme seurustele, oli vaihtoehtoina joko teettää verhot tai keksiä joku valmis systeemi. Vietettyäni yhden iltapäivän ja illan tutkimusretkillä internetin syövereissä (tehän muistatte yhä että minä en ole sisustusihminen?) sain kuningasidean. On olemassa sellaisia kuin laskosverhot. Sellaiset vaan oikeassa leveydessä ja sitten vähän rullaillaan. Helppoa ja näppärää sanoisin.
Innosta puhkuen taas Hemtexiin ja lisää verhoja löytyi Ellokselta. Ostin samalla vahingossa myös punaisen pallomekon mutta jos kärsii verhostressistä niin kai se on ihan sallittua?

Niin minä sitten menin mökille ja aloin ahertaa verhoja paikoilleen. Tapahtui seuraavaa

1. Yhdet verhot olivat liian kapoiset.
2. Toisissa verhoissa ei ollut mitään logiikkaa
3. Millä hemmetillä ne muka saa nätisti rullattua ylös?

Lannistuin hieman ja menin kuuraamaan saunan lauteet. Nöyrryin kysymään mielipidettä sisustussilmättömältä puolisolta. Pääteltiin, että verhoissa pitää olla jonkinlaiset kepukat, johon se kangas rullaillaan. Seuraavana arkipäivänä husinkin sitten sujuvasti Sysmän Rautiassa pitkien pyörörimojen kanssa ja se oli vallan miellyttävä kokemus. Kansanautoonkin kepukat mahtuivat kun kaadettiin penkki ja sitten saha lauloi ja verhot saatiin ripustettua. Niiden epäloogisten verhojenkin logiikka selvisi. Jos ne ripustaa väärin päin- siis tyystin ylösalaisin niin ei luonnollisestikaan homma toimi.

Mutta siellä ne roikkuvat nyt-verhot. Tuossa ylemmässä pitsiverhokuvassa on tarkoituksella rajattu kuva niin, että ette näe miten nolosti verhot pätkäistyvät kesken kaiken. 140 cm ei ole sama kuin 160 cm tuli opittua. Mutta älkää huoliko, minulla on suunnitelma. Niin ja on tuo koirakin söpö joten kukapas verhoja niin katselisikaan?

Näissä alemmissa kuvissa ei ole edes huijattu. Rusetit eivät ole vahvinta alaani mutta muuten nuo välttävät. Ja ei, en todellakaan aio vaihtaa sesonkiverhoja talveksi.

Mökkejä ja mökki-ihmisiä

Keitä ne on ne mökki-ihmiset? Aikaisempien vuosien prototyyppi taisi olla puuhakas keski-ikäinen pariskunta, jotka kontiot vilkkuen viuhtoo puupinolta marjamättäille, keittää kahvit ja kiroaa laiskoja mökkivieraita  (hiljaa ja sisäänpäin toki) samalla kun kysyivät saisiko olla lisää pullaa.

Nyt huomaan, että yhä useampi mökkeilijä onkin ikätoverini. Tämä saattaa johtua siitä, että alan saavuttaa keski-ikää mutta jotain uutta näissä mökkeilijöissä on. He ovat ahkeria ja puuhakkaita ihmisiä- arjessa. Mökille tullaankin nauttimaan hyvästä seurasta, ruoasta, juomasta ja hitaasta tekemisestä. Normaalilla mökillä kun on yksinkertaisesti täysin mahdotonta edetä nopeasti minuuttiaikataulun mukaan. Jos sytytät tulen hosuen saunaan, se todennäköisesti sammuu. Jos haluat tiskata, on ensin täytettävä pata vedellä, lämmitettävä vesi, nostettava vesi pesuvatiin ja sitten sopii tiskata.Käsin. Muutenkin mökillä on helppoa ajautua suloiseen hortoiluun. Kellahdan tuohon kirjan kanssa tai jään pihalle ihmettelemään lintua. Ideaalitilanteessa mökillä ei ole edes toimivaa seinäkelloa, joten suloinen ajantajun katoaminen irroittaa arkiympyröistä. Kokeilkaa jos ette usko.

Mökeissä on se ihana piirre että jokainen on oma persoonansa. Kokenut mökki-ihminen toki oppii ja sulautuu nopeasti talon tavoille, osaa kysyä tiski- ja jäteasiat ja tarttuu napakasti toimeen. Mutta miten minä sitten ajauduin mökki-ihmisten onnelliseen joukkoon?

Luulen että koko tarina sai alkunsa siitä, kun pikku-koululainen matkasi Savoon nippu Hevoshulluja matkalukemisinaan. Periltä löytyi paikka, jossa sai olla vapaasti, ihmetellä, tutkia, kuulua isoon iloiseen porukkaan ja kesäisin saunoa ja uida aamusta iltaan. Tästä paikasta se kaikki sai siis alkunsa ja vieläkin juuri tämä mökki on se, johon kaikkia muita vertailen, joka on minun maisemani ja paikka, jossa on hyvä olla. Mutta totta puhuakseni väliin mahtui pitkä ja kivinen jakso, jolloin mokomalle työleirille joutuminen oli teinille pahin mahdollinen rangaistus. Kolme kesäviikkoa mökillä ei aina ole onni ja autuus ainakaan jos satut olemaan 16-vuotias ja elämään aikakaudella ennen kännykoitä ja muita viestintävälineitä. Mummolan puhelimesta kavereille soittaminen ei ollut coolia toimintaa nähnytkään.

Tässä oikealla se on, kasvattajamökkini. Paikan ehdottomana bonuksena on maailman mukavimmat mökkinaapurit. Tänne kotiutui aikanaan myös puoliso Jii.

Mökkeilyperehdytyksen jälkeen  olemme kartuttaneet mökkikokemusta paitsi sukulaisten ja ystävien lomaparatiiseissa, myös vuokraamalla kaikkiaan noin kymmentä eri mökkiä lähestulkoon joka kolkasta kotimaatamme Kerran päädyimme jopa meren äärelle Ahvenanmaalle. Hieno kokemus sekin. Vuokramökit olemme yhtä poikkeusta lukuunottamatta löytäneet Lomarenkaan kautta. Tämä on ollut varsin näppärä tapa testata sisäistä mökkiläisyyttään ja sitä sopiiko tällainen elämäntapa sittenkään itselle. Sukumökeillä ja kavereiden luona kun joskus mökkielämä maittaa paremmalta kuin onkaan. Seuraa riittää ja usein vieläpä palvelu pelaa. Astetta tujumpi kokeilu olisi toki vuokrata määräajaksi mökki ja vastata kaikista rutiineista itsenäisesti mutta miedommallakin kokeilulla selvinnee.

Vuokramökkien hinnat saattavat tuntua korkeilta, mutta hintaan sisältyykin sitten koko paketti huoltoineen kaikkineen. Vuokramökillä on  helppoa määrittää toivottu mukavuustaso. Kestätkö kantovettä, kärsitkö perinteistä huussia, pärjäätkö sähköttä vai saisiko olla kaikilla herkuilla?  Samalla on kätevää ottaa tuntumaa eri seutuihin. Mistäs sitä muka muuten voi tietää onko onnellisin Hämeessä vai Pohjanmaalla?

Mökkivinkkejä ja kokemuksia on hyvä kysellä kokeneemmilta mökki-ihmisiltä. Ehkä parasta on, jos kokemusta löytyy omasta lähipiiristä ja omasta ikäluokasta. Voin lämpimästi suositella ekskursiota ystävän mökille muutaman eväskassin kera. Jos ei muuta niin maailma paranee ja ystävyyssuhteet lujittuvat mökkisaunan lämmössä. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että menet reippaalla asenteella paikalle ja osallistut kaikkiin arjen töihin- sitten sopiikin illasta nautiskella ja rentoutua. Ja jos itse päätät ryhtyä mökki-ihmiseksi on vertaistuki (ja talkooapu!) käden ulottuvilla.

 Oletko sinä mökki-ihminen?

Odottavan aika on pitkä

Luulin tietäväni jotain odotuksesta vietettyäni alati kärsimättömänä ihmisena lukuisia vuosia odottaen milloin koulun loppumista, milloin täysi-ikäistymistä, miestä kotiin, joulua, koiranpentua... Luulin aikuistuneeni ja kasvaneeni ohi turhautuneen kiukuttelun.

Väärin.

Mökki löydettiin, puoliso vakuutettiin, tarjous tehtiin ja hyväksyttiin. Mutta kuinkas sitten kävikään? Alkoi odotus...

Ja sitä kesti.

Kyse oli paperiasioista mutta usko oli koetuksella kun aikaa vierähti puoli vuotta ja välissä katosi välittäjäkin. Eräänä helmikuisena sunnuntaina varasimme uhmapäissämme talvilomareissun, johon upotimme osan mökkisäästöistä ja kuin taikaiskusta maanantaina välittäjä kaivautui poterostaan ja kertoi, että peli on viimein selvä. Pakkasimme retkikunnan tekemään viimeisen analyysin.

Kaikki oli kunnossa ja pidimme edelleen suunnattomasti näkemästämme. Tässä vaiheessa järki oli tosin jo jyrätty tunteilla mutta kaikissa tärkeissä asioissahan tunteet näyttelevät suurta roolia. Sovittiin tällit pankkiin, riemastuttiin kohtuuttoman paljon lisävelkaantumisesta ja nostettiin jalka jarrupolkimelta.

Etsivä eksyy niemeen

Kesämökkikuume lienee orastavan keski-ikäisyyden merkki. Aikansa sitä vastaan kamppailtuaan ihminen on valmis pakkaamaan lapsensa autoon ja painumaan Tour de sukulaiset-verukkeella nuuskuttelemaan rantoja vierahia, pusikoita tuntemattomia.

Mökkejä, niitähän kotimaastamme löytyy-löytyisikö yksi meillekin? Jottei tunne voittaisi tyystin järkeä oli syytä ottaa ja katsoa muutama kriteeri etukäteen.

• Hinta. Vaikka myyjän kanssa aina voi tingata on syytä olla järkyttämättä pankin setää tai puolisoa kyyneliin. Budjettiin on sisällytettävä myös tuikitarpeelliset ensihankinnat ja mahdolliset remontit. Vaikka hehtaari Saimaan rannasta kartanomaisella huvilalla varustettuna olisi oikein kiva niin... ehkä ei sittenkään.
• Tontti. Riittävän iso mutta kuitenkin tarpeeksi pieni. Ei mitään puutarhaan viittaavaakaan.
•  Varustetaso. Monesta asiasta voi tinkiä mutta kunnollinen kaivo on aika kallis ja sähköjen vetämiseenkin menee tonni poikineen. Nämä valmiina kiitos.
• Itse mökki. Riittävän siisti kunto rungon ja sisuksien osalta. Oltava koskettavan söpö.
• Vesistö. Iso järvi on plussaa. Uimaan on päästävä ja venettä on voitava pitää. 
• Ympäristö. Riittävän rauhaisa, jotta hermo lepää mutta kohtuullisen lähellä palveluita ja naapuritkin on ihan jees. Metsää koirien treenaamiseen ja mahdollisuus pelmuta varvikossa marjastuskaudella.

Ja eräänä kauniina päivänä se on siinä ja se on saatava.