Käsityöenkelit

Olen havainnut olevani melko kätevä vesiputkien kanssa. Myös pensselöinti alkaa aktiivisen harrastustoiminnan ansiosta sujumaan suhteellisen sievin tuloksin. Alituinen murheeni on kuitenkin se, etten ole varsinainen käsityöihminen. Punainen tupa suorastaan huutaa käsintehtyjä kauniita esineitä. Onneksi olen löytänyt niin kylän käsityökeskuksen kuin Lintan kammarin puhumattakaan markkinoiden tarjonnasta mutta löytyy sitä lähipiirissäkin taitoa, käsityöenkeleitä. Esimerkiksi kesällä saapuivat pienet harmaat koirat ja toivat tullessaan emäntänsä lisäksi niin ruisleipää kuin maailman suloisimpia sytytysruusuja. Niitä hädintuskin raaskii polttaa...

Naapurissakin näitä enkeleitä asuu, joten lapsi saa asusteita ja minä muunmuassa pannulaput, jotka on omistettu vedenkaatoon perunakattilasta. Kätevät kuin mitkä! Sitäpaitsi on meidänkin perheessä vielä toivoa. Jos tänä kesänä koira saa kruunun, voi jonain kauniina kesänä lapsi yllättää virkatulla päiväpeitteellä. Toiveikkaana elelee siis punaisen tuvan väki ja siihen asti autuaana kiittelevät kädentaitoisia ihanuuksista.

Lomalassen lukemistoa

Palataanpas vielä syyslomaan...Tässä loman päälukemisto. Enemmän teitä olisivat ehkä ilahduttaneet lukemani kaksi Marvi Jalon teiniponityttökirjaa sekä rakkausromaanit, joita kahlasin niinikään läpi kaksi ja joissa kaikki oikeat henkilöt saivat lopulta toisensa mutta kerrotaan nyt näistä vaan. Halukkaille referoin kyllä nuo muutkin opukset.

En ole tähän päivään mennessä päättänyt, olenko Leena Lehtolaisen fani vai enkö. Aiheet ovat hyviä, samoin juonen kehittely mutta henkilöt vähän latteita. Tulipahan kerrattua mitä kirjoissa tapahtui mutta tämän extran parasta antia oli ehdottomasti lopun lyhyt novelli. Lukemiseen tärväytyneet kaksi tuntia eivät kuitenkaan olleet totaalista ajan hukkaa, sillä aivot olivat kivasti narikassa ja sitähän tässä haettiin.

Myöskään Kingistä ylipäänsä en osaa sanoa pidänkö vaiko enkö. Tämä järkäle koukutti ja oli aika kiehtova sekoitus historiaa, rakkautta ja outoja juttuja. Yksi parhaista tältä herralta kuuluu tuomio.

Ollakseni rehellinen, kaikkein parasta oli kuitenkin maata sohvalla, kääntää sivuja, lukea, lukea, lukea vailla kiirettä minnekään. En edes muista kuinka monta vuotta edellisestä tällaisesta hetkestä on mutta otan tavaksi.

Illallinen kahdelle (tai kolmelle)

 Saamamme perheenlisäyksen vuoksi perinteinen vuosipäivän juhlistaminen aiheutti hieman päänvaivaa. Keijo ja Karhu buukkasivat vakiosviitin hoitolasta ja pikkutyttö meni tanssahdellen mummulaan mutta pieni ja rokottamaton piiskahäntä oli kysymys sinänsä. Kalapoika sen sitten sanoi ääneen. "Mentäisiinkö Mustikkamaalle?"

 

Kermapeppuinen perusluonteeni pisti ensin hanttiin. Pieni arkiluksus, hotellin sänky, herkullinen illallinen vailla omaa vaivannäköä... Mutta toisaalta. Ihan rauhassa Mustikkamaalla, hyvää ruokaa ja syödään vaikka kertakäyttöastioilta jos siltä tuntuu. Ensimmäisen illan ateria olikin proosallisesti Cittarin herkkutiskiltä noudettu ja ihana kattaus viimeisteli kaiken mutta laitettiin valot pois ja lisää kynttilöitä niin johan maistui!

 Oli toisaalta aika hymyilyttävääkin olla tällaisella porukalla liikenteessä, koska silloin alussakin oltiin me ja pieni musta pentukoira ja se mökeistä tärkein.

 Vastustin edelleen tiskaamista, joten myös lounas syötiin kertakäyttöastioilta mutta mikäpäs siinä...

Kuplivaiselle ei ollut oikeanlaisia laseja mutta tässä vaiheessa sentään maltoin luopua kertakäyttökipoista (koska Kalapoika lupasi tiskata ;)) jolloin varsinainen illallinen pääsi myös arvoiselleen alustalle. Kippis, oli kivaa ja vaikka punainen tupa ei ole Kämpiä nähnytkään niin tässä tilanteessa se palveli oikein kelpoisasti.

Ps. Pääsin kotimatkalla Heinolan Heilaan lounaalle ;)

Mukavuusfaktori

 

Tein järkyttävän havainnon. Postaus toisensa perään asiaa ja asian viertä ja vasta nyt esittelen teille yhden tärkeimmistä ostopäätökseen vaikuttaneista seikoista. Toisaalta ihan ilmeistä. Kun se toimii, sitä ei huomaa ja toimiihan se. Mutta tässä se nyt on: Kaivo. Tai pumppu. Uskollisesti pumppaa meille ja kahdelle naapurille vettä. Se mikä aina kränttyää on putki ja sulut ja ties mitkä hilavitkuttimet. Onneksi kylän rautakauppa auttaa aina. Nyt tyhjenneltiin putket talvilepoon ja alkaa kantoveden aikakausi ihan varmuuden vuoksi. Mutta liikunta tekee hyvää, maisemat ovat kauniit- ja vesi puhdasta.

Mörköooppera

"Eikö sua pelota yksin pimeässä siellä metsän keskellä?" Ei muuten pelota, koska aika vähäisiä ovat uhkat ja vaarat rauhan tyyssijassa ja jos jotain sattuu ovat naapurit lähellä. Varmuuden vuoksi turvamiehet tietenkin tutkivat niin huussin kuin sängynalusen aina pyydettäessä

 Ainoa bongaamamme MÖRKÖ, tuo karvainen musta pirulainen löytyi auton alta kirkkaalla päivän valolla eli ei, ei pelota.

Leivontai eli pusi pusi smack smack!

Kirjastosta tarttui matkaan Ulla Svenskin mainio teos täynnä lapsukaisten leivontaohjeita ja sadepäivä osui kohdalle juuri silloin kuin pitikin. Testiin otimme ensisuukot, jotka kenties olisivat olleet kauniimpia, jos punainen tupa olisi leivontavälineiden osalta paremmin varusteltu mutta makuunhan tämä ei tietenkään vaikuttanut.

Teimme näin:

1. 12 keksiä ladottiin uunipellille

2.Vatkattiin jäykäksi vaahdoksi 4 valkuaista ja 1 3/4 dl mansikkatomusokeria. Vaahto lusikoitiin keksien päälle.

 
3. Keot laitettiin uuniin , 175 astetta ja n 20 minuuttia.

 

4. Sulatettiin suklaa, 200 g tummaa versiota

5. Jäähtyneet pallukat dipattiin suklaaseen

6. Suklaan jähmetyttyä valmiita syötäväksi. Aika ihania glögin kera.

 

 Ps. Lapsen herttaisen ahkeroidessa omia leipomuksiaan, tein samaten glögin kera erinomaiselta maistuneen suppispiirakan...

Apupojat

 

You'll never walk alone kristallisoituu tämän duon kanssa hengaillessa. Et lämmitä saunaa yksin, et syö yksin, et nuku yksin, et mene yksin sinnekään, jonne sentään kuninkaat pääsevät yksin. Aina on musta kirsu, suklaanappikirsu, piiskahäntä ja pamppuhäntä auliisti avustamassa. Mutta onhan niissä sellaista universaalia hyvyyttä ja villiä iloa. Ja kun Kalapoika se vaan kalastelee ja lapsukainen sosialistelee niin punaisen tuvan hullu koiratäti paapoo seuruettaan ja maailmassa on kaikki hyvin.

 

Osaa noudattaa annettuja ohjeita? K/E

 Ou nou, tämän kirjallisen ohjeen (vai käskyn?) havaitsin tyystin laiminlyöneeni ensimmäisenä lomailtana kun tuvan ovi lävähti kiinni, siis lukkoon ja minä ynnä jälkikasvu koirinemme seisoimme eevan asussa saunavalmiina kuistilla vilpoisan tuulen hyväillessä ihoa. Kello 21 lokakuisena iltana on hyvin pimeää kun katselee tielle päin. Taloa kiertäessäni ihailin topakoiden setien tiiviisti kiinnittämiä ikkunoita. Ja ei, ovi ei auennut nykäisemällä. Kahva kyllä lähti.

Koska kamera oli lukkojen takana, emme valitettavasti saaneet kuvaa eleganssista, jossa lähdin keskeyttämään naapurien iltapalan. Mutta uskokaa kun sanon, pilkkihaalari on aina muodissa. Ja niin saatiin apua tähänkin kiperään tilanteeseen, pelastettiin saunan lauteilla kyyhöttävä napero koirineen ja saatiin ovi auki. Jotenkin kuvittelen kuulevani tästä vielä vuosien päästä ja jos joku on varmaa niin siitä kuulee myös mm. eräs alakoulun luokanopettaja ja muutama kymmenen lähiseudun perhettä. On ilo olla julkkis!

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

 Helteet hellittivät sopivasti hartaasti odotetun syysloman kynnyksellä. Vähän jännityksensekaisin tuntein etujoukko lähti köröttelemään kohti Mustikkamaata kesärenkaineen ja täysine lasteineen. Joskus sitä miettii onko kolmessa koirassa mitään järkeä...

Maisema oli syksyinen ja puut alkoivat olla paljaita, joten taas on terassilta järvinäköala. Tuvan lämmetessä otin reippaan lihaskuntotreenin ja lämmön pintaan haravoimalla pihatien. Onneksi lehtiä ei ollut paljoa sillä Misa on nopea, sähköpatterit komppasivat ja sohva sekä kirja kutsuivat.

 Oli ihan hassua olla vaan, ilman suurellisia projekteja. Vaikka kyllä niitä suunniteltiin, uskokaa pois. Jos aika ja rahavarat suovat niin kyytiä saa kesällä keittiö, sauna, valmistuu patio ja lämpenee tiskivesi sekä asianmukaisesti tulee käsiteltyä jätteet. Nyt liikkuivat vain ajatukset.

 Ja illat, ne ovat pimeitä, pimeitä, pimeitä- paitsi kun kuu loistaa. Onneksi tie naapurilaan ja hyyskään on tuttu ja possun kärsän kajastus ohjaa.

Mutta päivät, kauniita ja kuulaita- paitsi jos sataa räntää. Ei luvattuja lumimyrskyjä. Koirajengin kanssa kartoitettiin takametsää ja vielä sitä löytyi, satoa.

 Ja kun väitin ettei kukaan tehnyt mitään niin pieni koira voisi sanoa tähän yhtä sun toista. Se on laukannut viestiä, jäljestänyt ja opetellut milloin kontaktia, milloin istumisen ja maahanmenon liikerataa- ja mökkikoirana olemista. On siinäkin tekemistä.

 Isommat eläimet olivat kovasti kiireisiä myös mutta tiedä sitten syystäkö vaiko eivät.

Järvelle ei ollut asiaa, Tepa nousi päinvastoin rannalle. Miltei ilman dramatiikkaa mutta kyllä, minähän siellä taas uiskentelin.Kylmempää vettä kuin laskiessa sanoisin.