Something old, something new...and something blue!

Punaisen tuvan kalusteeraaminen ja rymsteeraaminen tuntuu olevan päättymätön tarina. Kun tilaa on vähän, soisi kaiken olevan järjestyksessä ja tavaroiden tarkoituksenmukaisia. Voidaan tapamme mukaan keskustella pitkästikin, onko optimaalista pitää kaikki tavarat näppärästi kasassa, esimerkiksi puolipitoiset sukat ja lippahattu sievästi sohvan selkämyksellä ja vastaavasti voiko kaiken piilottaa sieviin pikkupikku laatikoihin mutta selvää on, että joku tapa on säilömiseen löydettävä.

 

Oma lukunsa ovat erilaiset ystävälliset lahjoittavat tahot. Monilla sukulaisilla on ihan oikeasti käyttökelpoisia ja nättejä tavaroita, jotka löytävät paikkansa pienestä punaisesta tuvasta, mutta kuinka välttyä ylimääräisiltä tavaroilta olematta töykeä? Onneksi meillä on fiksu lähisuku ja onnellisena ajelimme tuossa taannoin juuri meille sopivan pieni pöytäkalusto, tv-pöytä (eläköön, se pahvilaatikkopöytä on mennyttä) ja lämpökompostori Biisonissa möksälle. Samassa kyydissä toteutui myös kiertokulku kotoa mökille, kun jälkeläisen sänky siirtyy palvelemaan lomavuoteena ja kotiin hankitaan koululaisratkaisut.

Tässä alkaa kristallisoitua se, että aikaa tämä vie. Mitään sen suurempaa sisustuksellista silmää minulla ei edelleenkään ole, mutta ennemmin odotan sitä oikeaa, kun täytän tilapäisratkaisuilla (joilla on taipumus kroonistua) koko tuvan. Oman haasteensa asettaa myös se, että möksä on talvikylmä, kaiken on kestettävä aktiivista elämänmenoa, koirien tassuja, lasten tahmasormia- ja näytettävä kivalta. Kuljen jatkuvasti muassani lista tavaroista ja huonekaluista, joita voisi hankkia mittoineen päivineen ja luonnollisesti näiden seurana matkaa rullamitta. Ja voin kertoa, että lista on pitkä ja kasvaa vaan eikä sellaista ihmepuotia, josta kaikki löytyisi kerralla todellakaan ole olemassa. Netti olisi tietenkin nopea ratkaisu mutta jotenkin on helpompaa nähdä huonekalu tai tavara edessään.





 
  
Ajatusmaailmaan istuisi hyvinkin kierratettyjen tavaroiden hankinta, mutta hieman vastustaa usein epärealistinen hintapolitiikka. Toisen romu on toisen aarre mutta rajansa kaikella! Yksi kiva löytö oli Heinolassa Käytetyn tavaran tori. Sieltä lähti mukaan riittävän sievä ja pikkuinen lipasto budoaariin.
















Mökin mukana emme saaneet nurkkiimme juurikaan kalusteita. Jotain pientä kivaa löysin kuitenkin vajasta. Koska taulu on maalattu syntymävuonnani, otan ehdottomasti tämän hyvää onnea tuovana enteenä vastaan.

Huonekalujen lisäksi on kuin onkin hankittu säilytyslaatikoita. Kaikenlaista pientä ja ihanaa ollaan saatu myös tuliaisina. Pentikin pussukka toimii tosi hyvin pienten keittiötarvikkeiden säilytyspaikkana ja toinen säilöö "taskusälääni" eli alati hukassa muuten pyörivää puhelinta, aurinkolaseja ja muuta tärkeellistä. Pyykkien säilytyksen suhteen nakkasimme Iikkea-kassin muihin puuhiin kun kassiksi muuntuva koppa kotiutui ja kyllä, viileinä heinäkuun iltoina sopii aloittaa kynttilänpolttelukausi!

Huussikatsaus aka Pensselitäti sutii taas

Työmekko liehuen on Pensselitäti jälleen viipottanut. Toden sanoakseni toki apua tarjosi suuressa mittakaavassa Enumies, hoitaen sankarillisesti paitsi ylemmät laudat alta laonneita tikarappusia kammoksumatta, myös muutaman muun seinän. Opittua tuli, että riittävästi maalia pensseliin ja eessun taassun ja että ulkomaalaukseen olisi syytä hankkia satamillinen suti.


Mutta avot kun tuli hienoa. Enumiehen poistuttua tienoilta suoritin vielä pensselöinnin numero kaksi ja nätti, tasainen maalausjälki siitä lopulta tulikin paitsi maalarin jalkoihin, jotka olivat lähinnä viirukkaat. Työtapaturmiltakin vältyttiin vaikka välillä ei ihan työturvallisuuskortti-kurssin ohjeita noudatettu.

Seiniin pikkulamme sai Tikkurilan öljypohjaisen punamaalin, jonka sai maalailla ihan sellaisenaan uudelle puupinnalle. Mukavaa tässä on se, että maali hengittää ja kuluu haalistuen eikä rispaannu. Ja tosiaan vinkvink vaan, ulkomaalaukseen vähän erisorttinen pensseli kuin sisälle, se 100 mm sivelyyn ja pienempi töpöilyyn ja kapeisiin kohtiin (50 mm passasi ihan hyvin). Niin ja maalia reippaasti sutiin, kuivalla ei kannata nilvertää, siitä tulee vain sanomista ja peittämätön pinta.

 


Puitteet ja muut yksityiskohdat maalattiin mielikuvituksettomasti valkoisiksi, sellaista talomaalia kun sattui olemaan purkillinen jo valmiina. Koska kerrankin maltoin teippailla reunukset (siististi maalaaminen ei ole kohdallani realistinen vaihtoehto), on tulos jokseenkin sievä. Sadekelien ynnä sosiaalisen elämän oltua vallitseva tila, on viimeinen maalikerros vielä pensselöimättä mutta vielä on kesää jäljellä...

Kesäpäivä kalliosaarella

Kallio on auringon lämmittämä. Käsi hamuaa laiskasti herneenpalkoa eväskorista, mutta silmät ovat tiiviisti nauliutuneet kepeään kesälukemiseen. Vähän kauempana kuuluu ongen adjusteeraamista käsittelevää kiihkeää kimitystä ja ilmaa halkovan vieheen suhinaa. Olotila ei voisi olla täydellisempi. Suljen silmäni.

Miten tällaisia hetkiä luodaan?

 

Tarvitaan idea ja kaksi innokasta kalapoikaa. Yksi hyppelehtivä lapsi ja täti, joka saa kunnian toimeenpanna retken järjestelyt. Hieman kiristeltyjä hampaita. Ai eväitä vai? Mitä muka nyhjäistään tyhjästä? Lopulta iso läjä kampetta. "Tuliko ne pelastusliivit?" Rannassa huomataan, että osa unohtui sittenkin. Tunnelma tiivistyy. Lähtö, ihan minne tahansa saa kaipaamaan sotastrategin käytännön kokemusta.

Odotellessa uistin jää koeheitolla matalikkoon ja Tepanic ei tahdo päästä riittävän lähelle kivien vuoksi. Vihdoin kuormausvaihe. Sätkyttelevä nappula ja hermostunut tätönen. Mennäänmennäänmennään!

Järven selkä aukeaa eteen, Tepanicin kone hyrisee uisteluvauhtia. Kala! Päitsin eka ahven antautui ja se saadaan ylös kaatamatta venettä. Purjeveneitä! Pilviä! Aurinkoa! Kiihdytetään vauhtia ja lähestytään kalliosaarta. Mieleen tulevat Viisikko-seikkailut ja muut nuortenkirjat, joissa eväskori pakattuna lähetään kohti tuntemattomia rantoja. Ja todellakin rantaus onnistuu ilman dramatiikkaa ja sinne jää Tepanic köllöttelemään tukevasti sidottuna pieneen poukamaan. Ihan niin seikkailukirjanostalgikkoja ei sentään olla, että päästettäisiin vene karkuteille ja yövyttäisiin saaressa ottamassa rosvoja kiinni tahi vastaavaa.

 

  

 Joskus jollei suorastaan usein kannattaa nähdä lähtemisen vaiva tuumii täti- ja paluumatka on usein lähtöä huomattavasti helpompi kun roinat on kipattu määritellylle alalle.

Pensselitäti

Jos lomamiehet kasvattavat- tai ainakin uhoavat kasvattavansa- ylähuulen päälle kesäpensselit niin osataan täälläkin pensselöidä. Asioituani jälleen iki-ihanassa kylän Rautiassa, oli kassissa pari uutta kesäpensseliä ja lattiamaalia, öljyä ynnä punamaalia. Enemmänkin olisi ollut mutta rationaalisena miehenä appiukko toppuutteli menoa. Ensin pensselöidään muutama kohde, sitten saa hankkia uusia ja talvikodin uumenistakin voisi ensin etsiä siellä luuraavat pensselit.

Mutta urakka on aloitettu ja Pensselitäti on sutinut ensimmäiset Valtit pintaan. Vapiskaa sivellintaiteilijat- tai älkää sittenkään. Ja voisikohan apulabun häntää käyttää pensselinä sitäkin? Oltaisiin melkoisen hyvä tiimi.

Biisonin tuomaa

Huussi, puucee, vessa, makki, WC, toiletti, pikkula, hotelli helpotus, pihan perä... Sellaisen rakennustarvikkeethan ne Biisonissa köllöttelivät. Huussiasiat ovat vähän kuin raha, on oltava olemassa mutta on epähienoa puhua siitä. Jos asiat eivät ole kunnossa, on olo tukala ja luvassa on kaikenlaista harmia.

Päätin nyt kuitenkin jakaa iloisen perhetapahtumamme kaikkien teidän kanssa. Erityisen kiitollisia tästä ovat varmasti ne toverit, joiden nimi oli kirjattu salaiselle huusin-tyhjennystalkoolistalle. Nyt ei nimittäin tyhjennetä mitään erityisen ällöttävää vaan ihan vain kompostia.

Vanhan huussin puukehikosta ei olisi ollut mitään iloa ja muutenkin muutostyö olisi ollut iso, joten päädyttiin pienehköön uudisrakennukseen, jonka ahkeroivat Jii ja appiukko yhden viikon aikana. Rakentajat tahtovat kuitenkin täsmentää, että nopeamminkin olisi syntynyt, jos ei sade olisi vihmonut välillä niskaan ja jos punaisen tuvan täti ei olisi laittanut niin pitkää työlistaa matkaan (!!!). Huussin perustat ovat betonia ja päälle koottiin Kodin Terrasta hankitut puuosat. Itse tärkein osa eli pyhä istuin oli helppo valinta. Olimme ystävien mökillä ihastuneet Biolanin kompostikäymälään, johon voi laittaa myös talousjätteet siltä osin kuin kaksi karvapintaista herkkusuuta eivät niitä hyödynnä. Tällä varustuksella huussin pitäisi olla hajuton ja helppokäyttöinen. Sehän jää nähtäväksi.

Huussi on sikälikin merkityksellinen, että se sai oveensa ihan ihkaensimmäisen mökkihankintani. Ajettuani ensivisiitillä pois punaisen tuvan pihasta olin täysin varma siitä, että siitä tulee minun mustikkamaani. Seuraava pitstop oli Toivakan K-marketissa ja ensimmäinen silmiin sattunut esine oli huussi-kyltti. Eipä ollut hukkainvestointi sekään.

Ps. Rakennustyöläiset tahtovat huomauttaa, että portaat eivät ole vielä lopullisessa muodossaan ja että Punaisen tuvan tädin olisi syytä ottaa sivellin kauniiseen käteen ja sutaista pinta punamaalilla. Lisäksi tiedotettakoon, että viimeaikoina pinnalla pysytellyt Tepanic on saanut oman rantapaikan ja lopuksi huomautetaan, että alaikäinen on pidetty projektien aikana täysin tyytyväisenä paikallisen kirjaston äänikirjavalikoiman avulla- silloin kun se ei ole ollut itse pitämässä meteliä tovereittensa kera pitkin kyliä.