Madde ja Tepanic

Perjantaina ajoin mökille monumentaalisen ukonilman pauhatessa. Siinä tehtiin todenteolla eroa tylsän arjen ja jännittävän vapaa-ajan välille. Vettä tuli välillä niin, että oli pakko kurvata kansanauto huoltoasemalle kun ei eteenpäin nähnyt. Melko hauska ilmiö oli sitten se, että punaisen tuvan pihassa aurinko paistoi ja kun saunakin oli jo lämmin traileriporukan toimesta niin viikonloppu sai todenteolla alkaa.

Niin, mikä traileriporukka? No uusimman perheenjäsenemme Terhi Järvisen vetoauto ja traileri kuskeineen ja repsikoineen tietysti. Mökkivene on nyt siellä missä kuuluukin, tai ainakin niillä seuduilla, koska venepaikan rakennustyöt ovat vielä edessä.Vene oli päätetty kuitenkin koeajaa tänä viikonloppuna, joten oli muutakin odotettavaa, kun tv-lähetys prinsessa Madeleinen häistä.

 Ensimmäinen merkittävä tapahtuma ei kuitenkaan ollut kumpikaan näistä vaan tulevan koululaisen kolmas irronnut hammas. Nämä ovat jos kohta dramaattisia tapahtumia (verta!) myös suuren ylpeyden aiheita. Punaisen tuvan historiankirjoihin tämä kirjattiin merkittävänä virstanpylväänä. Samalla tehtiin ensimmäinen pituusmerkintä ovenpieleen. 127 cm sanoi se.

Juhlimme hampaan irtoamista lettukahveilla Sysmän markkinoilla. Vaikka kuinka varautuisi kaikkeen, niin aina on jotain kyliltä haettavaksi. Tällä kertaa muiden ostosten ohessa hoituivat myös kalastuslupa-asiat kuntoon ja hankittiin pelastusliivit  allekirjoittaneelle. Markkinoiden tarjonta oli niin mainio, että hankintalistalta saatiin viivata yli myös puunkantoteline. Eli ei tullutkaan sitä näpsäkkää lihalaatikkoa vaan muotoilultaan varsin viehättävä koivuteline. Ei ole edes painava vaikka siltä näyttääkin. Kestävyys selviää sitten käytön myötä. Roskat tuo ainakin pitää sisäpuolellaan, siitä plussaa!

Koska markkinoilla voi käydä ihan mitä vaan, lyötiin
siellä lukkoon myös hevoskaupat. Sysmän työkeskuksen pihalla tuijotti neulottu heppa nappisilmillään, sitten tuijotti kuusivuotias nappisilmillään ja 16,50 vaihtoi omistajaa. Perheeseen liittyi neulehevonen Omppu Järvinen ja sen omistajatar laukkaa hiukset hulmuten pitkin tienoota. Väitetään, että lapset nykyisin ovat passiivisia ja mielikuvituksettomia mutta minäpä väitän, että kun lapsilla ei ole liikaa ohjattua ohjelmaa vaan sensijaan aikaa ja tilaa tehdä mitä haluaa, se mielikuvitus työstää kyllä vaikka minkälaisia leikkejä.

Olen tainnut täälläkin puolustella mökkirähjäistä olemustani sillä, että mökillä ei ole peiliä. No, nytpä tuolta vilkuttelen teille kuninkaallisten häiden kunniaksi prinsessavilkutuksen uuden peilin kautta. Jii kyllä vähän paheksui, kun ostin valmiiksi kuluneen tavaran. Me emme ehkä vieläkään ole saavuttaneet samaa aaltopituutta sisustuksellisissa kysymyksissä... Ja minä olen nyt onnellisesti rähjäinen peilin kera.

Vaikka vastustan vimmatusti ajan seuraamista mökillä, niin täytyihän minun kello saada, jotta tiedän avata television Madden häiksi. (Saattaa olla että hankinnalle oli muitakin argumentteja, mutta en nyt muista mitä). Ennen häitä ehdittiin hyvin suorittaa Terhin, ystävien kesken Tepan neitsytmatka. Tai niinhän sitä äkkisältään luulisi. 

Kepeästi lipui Tepa vetoauton perässä rantaan ja traikun päältä järveen. Ehdin ääneen ihmetellä sen vinoutta jo kertaalleen mutta herätys tuli kun Jii hyppäsi veneeseen ja totesi että "Perkele, tulppa, tää uppoaa!" Seurasi vimmattua juoksua, toteamus että tulppa ei mene veneen sisältä paikalle. yritys kiskoa vene ylös traikun päälle. Menestys oli heikkoa, koska sitä vettä todella oli melkoinen määrä jo eikä pikkuinen kansanauto saanut kuormaa ylös. Hienot kuopat me kyllä tehtiin. Tässä vaiheessa Tepa takaisin veteen ja kun jossain vaiheessa olin ajautunut shortseineni päivineni jo vyötäisiä myöten sain uitella paattia rantakalliolle. Siellä saatiin pyrstöä vähän ylös, tappi paikalleen ja naapurin veneestä lainatulla pikkuäyskärillä reipas 300 lappausta myöhemmin oli venho taas paremmassa balanssissa ja pöksyt siinä määrin märät että oli pakko uskaltautua kuivattelukierrokselle. Ja sehän kulki, voi mahdoton! Jos seuraavilla kerroilla päästäisiin vähän vähemmällä draamalla vesille niin saattaisin vaikka alkaa tykätä tästä meiningistä.

Ehdimme juuri ja juuri paikalle katsomaan arvovieraiden saapumista kirkkoon eli mitään todellista vahinkoa ei Tepanicin melkein haaksirikosta syntynyt. Yksi punaviini oli kyllä otettava, jos ei muuta niin flunssaa torjumaan. Järvessä tosin oli veden lämpötila +22 astetta  mutta ei parane ottaa riskejä!

Madde sai miehensä ja me juhlittiin suomalaiseen tyyliin kakkukahveilla hengessä mukana. Todisteeksi oli napattava kuva myös kunnon ruoasta. Ei meillä sentään letuilla ja kakuilla eletä, vaikka läheltä liippaa. Hikisen hellepäivän jälkeen raikas salatti ja suolainen halloumi on ihan täydellinen yhdistelmä!

Vaikkei kukaan kysynytkään, kerron vielä verhogeenien kuulumiset. Niillä oli vähän luova ja romatillinen olo, joten hörhöverhot saivat kaverikseen ohuet sivuverhot solmuilla. Näihin on punaisessa tuvassa nyt kotvaksi tyytyminen.