Kun kaikki ei ole gourmet

Kokkailu on nykyisin trendikästä ja olenpa minäkin yhtä sun toista yrittänyt väsätä mökkiolosuhteissa. Toisaalta, mikäli mökkireissu tehdään teemalla "en tee mitään" on ravinnonsaanti myös turvattava. Savonseudun residenssissä se hoituu luonnostaan lörtsyillä, noilla mainiolla laihoilla lihapiirakoilla mutta kun ruokavalioon halutaan variaatiota, on ulkomakkara ihan lyömätön juttu- kysykää vaikka kuvissa esiintyvältä arvovaltaiselta mustalta herrasmieheltä. Meillä on nuotiomakkarana savulenkkiä aka yömakkaraa ja nakit, ne nyt eivät ole makkaroita, mutta aika hyviä kuitenkin

 Jos makkarapainotteinen linja alkaa kiristää termokalsareiden vyötäröä, voidaan tilannetta kompensoida kasvispitoisella ravinnolla. Liioitella ei terveysintoilussa parane, sillä loma ilman päiväkahveja on turha loma ja päiväkahvi pelkiltään on huijausta ja loukkaus mökkiläisyyttä kohtaan..

 Ja kuten niin monessa asiassa voidaan todeta, yksinkertainen on kaunista ja herkullista. Klassikot toimivat aina ja kertakäyttöastiat täydentävät tyylin!

Se menee ihon alle

Paluu kasvattajamökin huomaan pitkästä aikaa melkein jännitti. Tuntuuko nyt erilaiselta? Onko se vielä oma paikka? Turhaan kai murehdin. Lapsuuden tärkeät paikat ovat ihan erityisasemassa ja pitkin matkaa piti hihkua ne perinteiset "Tosta pääsis Ristiinaan, jos olis menossa", "Pysähdytäänkö Tiikeriin?" ja monta muuta matkaan kuuluvaa. Savonlinnassa meinasi tulla tenkkapoo, kun olivat menneet avaamaan uuden ohitustien ihan salaa ja arvaamatta, mutta perille päästiin, aurattua tietä loppuun asti. Ja siellä se oli, oikeanlaisena, vähän sellaisena kuin aina ja vähän erilaisena kuin ennen, mökki.

 

 Viikon varrella puhuttiin paljon. Omat muistot punaisen tuvan tädillä, Kalapojalla, joka on saapunut paikalle jo parisenkymmentä vuotta sitten hänkin ja lapsella, jolle tämä on tärkeä mummilamökki. Muisteltiin, miten mikäkin koira vahti rantoja, kuinka nykyisin täsyikäistynyt serkkupoika kulki kurahousuissa, kun serkkulan mökkiä rakennettiin, kuinka nykyinen vanhaherra Urho saapui pikkupentuna mökille ja tapasi aivan erityisen ihanan pikkutyttöystävänsä. Muisteltiin pääsiäsipilkkejä, Ukkia, joka hurautti Pösöllä pihaan, sitä kun viimeisillään raskaana istuin pyllylläni karpalosuossa poimimassa pakastimen täytettä. Vähän haikeita muistoja, paljon onnellisia muistoja ja uusia, mukavia muistoja.

Lämpötilat pysyivät nollan tienoilla ja aikakirjoihin kirjattiin nolla kalaa pilkiltä ja nolla pupua metsiltä vaikka pikkuajuri pinkoikin tomerasti. Pikkutyttö kävi ensimmäistä kertaa laskettelemassa ja saarimakkaraa saatiin kahdesti. Suomi voitti olympialaisissa kultaa ja hopeaa sekä Venäjän jääkiekossa samalle päivälle. Minä vietin monta en tee mitään päivää.

En minä yhtään ihmettele oman mökin kaipuutani. Jollekin loman merkki on Helsinki-Vantaan turvatarkastuksen jono, minulle se on nelostieltä pikkuteille vievä autoletka ja perillä odottava hiljaisuus, vapaus tehdä tai olla tekemättä mitään. Hyvin on kasvattajamökki tehtävänsä tehnyt.

Silkkaa logistiikkaa

 Voihan kimpsut ja kampsut! Mökkielämä tuntuu ekologiselta tavalta lomailla mutta välillä sinne körötellessä tuntee pienen piston sydämessään kun menee ja yksityisautoilee. Toisaalta sisäinen mukavuushakuisuus pakottaa ehdottomasti tähän vaihtoehtoon eikä kai meidän koiralaumaa mikään julkinen kyyti mukaan ottaisi.  Sitäpaitsi pikavuoro Mustikkamaalle on utopiaa, matkaa joutuisi nopeasti laskien tekemään noin neljällä kyydillä ja loppuun vetäisemään railakkaan pikamarssin.

Tällä haavaa olemme uuden ihan itseaiheutetun ongelman edessä, kun perheen koiralukumäärä on yhteneväinen ihmislukumäärän kanssa ja ne koirat eivät ole ihan pieniä. Nähtäväksi jää millaisen suksiboksi-peräkärriarsenaalin kanssa vastaisuudessa lähdemme tien päälle. Kevään ensi startti erityisesti on seuraamisen arvoinen asia- Tällaisia olen pohdiskellut, kun kasvavaa pentukoiraa ja raihnastuvaa veteraanikoiraa olen autoon punkenut. Tästä huolimatta toivon hartaasti pihavahtien lukumäärän pysyvän ennallaan. Onhan se fakta, että nukkuvien koirien lukumäärä korreloi kompastuvien rosvojen lukumäärään.

Kuinka montaa päivää on mökkikauteen?

Pitäisikö sanoa, että talvimökkeily on asennekysymys? Joka tapauksessa myönnän mukavuudenhaluisuuteni. Pimeys ja kantovesi eivät houkuttele ja kun talveksi on siirretty pois kaikki mahdollinen pakkasta kestämätön omaisuus ynnä elintarvikkeet, ei mökkeily siihen liittyvine pakkaamisineen ja purkamisineen tunnu mukavuusaluetoiminnalta.

Sitten kun saamme tällaisia päiviä, ei päiväretken kutsua voi vastustaa. Ja viimeistään vapun tienoilla voidaan ottaa lopullisesti mökkönen talviteloiltaan, puunata ja varustaa.

Ensi kesän projektisuunnittelu käy kulisseissa kuumana. Edelleen keittiö ja sauna ovat vahvimmat ehdokkaat uudistuslistalla. Terassi taas muuttaisi meiningin entistäkin ulkopainotteisemmaksi. Koiralauman vuoksi harkitsemme myös aitaa. Pahimman kuumeen kourissa tein tänään kolme tuikitarpeellista hankintaa, kun retkilläni osuin Kasvihuoneilmiöön. Ihastuttava paikka ajautua irrationaaliseen mökkitunnelmaan, suosittelen!

Leipälaatikko on vähän inflaation kärsinyttä mallia mutta mökillä tuollainen kannellinen versio toimii parhaiten. Biojätteille halusin jotain söpöä ja herkkulautasiahan mökillä aina tarvitaan. Voitte varmasti kuvitella kinuskiunelman lautaselle? Sitä luvataan kesävieraille tarjota ahkerasti!



Ps. Sen verran paha on mökkeilyn tuska, että kasvattajamökki kutsuu meitä talvilomalla. Se on vähän säänpitävämpi kuin pieni punainen tupa ja ikäväkin sinne on iskenyt. Tilaan aurinkosta pakkassäätä eli pilkkikelejä!