Iisi biisi- laiskan mökkikokin menu

 Mökillä kokkailu hakkaa kotikokkailun mennen tullen mutta taas kerran käsi sydämellä- on päiviä, ettei voisi vähempää kiinnostaa tai ei ehdi kun haluaa maalata vielä muutaman neliön. Tai on tullut työpäivän päätteeksi illan kähmässä mökille. Kesällä oikominen on helppoa. Tuoretta kaupasta matkaan ja silpuksi. Mansikka-halloumisalaatti uppoaa takuuvarmasti. Tykkään tehdä simppelin vihreän salaattipohjan ja riipiä kaveriksi esimerkiksi thaibasilikaa. Muita aineita ei juuri tarvitakaan. Halloumia, mansikkaa ja balsamico-siirappia ja se on siinä.

Tarkkasilmät huomaa- taas on käyty vieraisilla. Saaristomökkikin oli mainio kokemus!

 Tämän kuvan kohdalla voivat hiilarikauhuiset sulkea silmänsä. Punaisen tuvan tädin ja Kalapojan parempi hätälounas syntyy näin: Täytettyjä tortellineja, kaveriksi kattilaan lämpiämään vesihauteessa tomaattikastiketölkki. (Minulla on erikseen kunnolla jynssätty lasitölkki, joten voi huoletta hulauttaa pastakattilaan.)

 Isolle porukalle on helppoa kasata fajitas-pöytä. Ja tässä ei tarvitse turhaan kruusailla. Kun on nälkä, on viisainta olla vouhottamatta liikaa kattauksesta. Tähän settiin paistettiin kanoja muurikalla ja kasvis-tofutäytteeseen taas laitettiin salsaa, kesäkurpitsaa ynnä maissia. Muistaakseni. Ja savutofua.

En ole grillailun paras kaveri, mutta joskus sekin maistuu. Tässä vähän oioin ja leikoin valmiit ulkofileet vartaisiin. Kevyellä paistolla niistä tuli oikein mehukkaita. Mutta miten saisi halloumin iskostumaan kunnolla tikkuihin?

Maalla maan tavalla

Naapurista tuli puhelu.

"Oliskos terassille lähtijöitä?"
No jo vaan oli, kun paikallinen ravintelimme oli aukaissut ovensa. Ja kyllä, kyseessä on ihan aito, oikea ravintola, ei kenenkään naapurin terassi tahi muu anniskelupiste. Vähän siinä tuumailtiin, mitä mahtoi tarkoittaa kyytilupaus mutta paikalle mentiin reipasta marssia.

Perillä kaupunkilaisen polvet notkahtivat. Sehän oli ihan aito traktori! Ja perässä kärry penkkeineen. Lisättiin suomen lipun kaveriksi juhannuskoivu ja sitten mentiin. Parasta kyytiä ever, suosittelen lämpimästi!

Ilon ja valon yö

Suomen keskikesä iskee aina miltei varoittamatta. On säätila mikä hyvänsä, on yhtäkkiä kaikki vihreää, kukat räjähtävät täplittämän tienpientareita ja yön hämärä hetki jää hyvin lyhyeksi.

Juhannus aloittaa lomasesongin ja täyttää vähän unohdetummatkin mökköset. On turvallista ja tuttua istua ruuhkissa kylmälaukku ja pakaasit matkassa, kohteena mökin rauha.

Me vietimme ensimmäistä juhannusta Mustikkamaalla ja tutustuimme lomaniememme perinteisiin. Vieraita ei ollut ihan tupaa täynnä mutta sentään neljä aikuista, sama määrä koiria ja yksi lapsukainen olivat edustettuina.

Ja mikä siis oli onnistuneen juhannuksen resepti? Sopivasti omaa porukkaa, yhteistä ohjelmaa, lauma leikkiviä lapsia, pieniä elämyksiä, yhdessä oloa. Kun kulissit tarjosi Päijänteen ranta, oli tunnelma suviyössä jo lähes harras (muuttuen toki ajoittain varsin riehakkaaksi).

Juhannus, kaikilla aisteilla. Jälkikäteen kaikesta väsynyt ja onnellinen, onnellinen, onnellinen.

Pala taivasta eli taikinaterapiaa

Kaupunkikodin pihalta bongatut megaraparperit eivät ehtineet kauaa mietityttää kun mökille lähtiessä selailin Pirkka-lehden ruokaliitettä. Naps neljä megavartta matkaan, kauppareissulta loput tykötarpeet ja Mustikkamaalle remppamiehille leipomaan. Säätutka näytti myös sopivasti sadetta eli ajanviete oli paikallaan.

 

Pikkutytön kauppabongaus puolestaan olivat melko söpön näköiset cookie-ainekset. Yhdessä on kivaa leipoa ja kaksi projektia ihan mahdollinen tehtävä, jos haastekerroin ei ole liian korkea.

 Aika kivoja ja kauniita lopputuloksia vai mitä sanotte? Katosivat myös tehokkaasti parempiin suihin. Itselleni muistutukseksi- piirakkavuoka olisi pop. Vaikka tiskikuvioiden kannalta alumiinivuoka toimii pätevästi, se on ensinnäkin liian pieni ja toiseksikin melko epäesteettinen ja vielä epäekologinen.

Projektia kerrakseen

Aivan kuten uumoilinkin, pikkupikku saunaprojekti ottaa ja venyy ja pieniä vastoinkäymisiäkin kohtaa. Koska erillisen saunarakennuksen aika ei budjettisyistä koita vielä, saa vanha sauna pikkuisen makeoverin. Tiedättehän, vesieristystä, lattianmaalia ja sen sellaista. Itse olen muutaman viikon pysynyt poissa jaloista ja tältä se nyt näytti.

Kiuas  pääsi paikalle ja sai kivet sisäänsä. Pellit kiinnitettiin ja laudepuuhiin ryhdyttiin. Ylälaude ei muuten oikeasti ole noin vino. Toiveikkaana heristelin sutia ja Supi-saunavahaani kun selvisi että uusiksi menee lattiapuuhat. Mitään ihan painokelvotonta ei kuulunut mutta nyppiihän se. Jäämme odottavalle kannalle juhannuskylyn suhteen. Jos ei kyletä niin sitten rempataan, luulen ma.