Hyötyä ja hupia

Alituinen sota minä vs. hyttyset sai buustia uusista citronella-kynttilöistä. Jos ei muuta, niin nättejä ovat ja tuoksu on mukava. Uusi matto taas osui sopivasti kohdalle edellisen kohdattua labradorinnoutajan ja mustikkapiirakan. Vain koira selvisi tästä kohtaamisesta ennallaan. Onneksi ASKO:n alesta hyppäsi silmään oikea väri.

 Koristetyynyjä ei voi koskaan olla liikaa, väitän minä. Kaikki muut kyselyyn osallistuneet ovat esittäneet vastalauseensa mutta ASKO:sta tämäkin.

Sateisen alkukesän saattelemana hankin hieman viihdykettä. Lieneekö sitten hyvä peli tuo Vares, jää nähtäväksi kun helle iski kimppuun ennen testiä. Kasarikirja taas hyppäasi matkaan Sysmän kirjakyläpäiviltä ja se oli kovin viihdyttävä opus nostalgianälkäiselle aikakauden lapsuuden elelleelle. Suosittelen, jos käsiisi saat.

Pientä projektia

Vaikka kesän pääprojekti tietenkin on the terassi, kurkataanpa saunakin. Uudet lauteet paikoillaan ja vesieristykset kanssa. Appi askaroi vielä hienon vesisaavin alusen. Mutta voi rotta, projektissamme on kriisi. Maali ei olekaan se oikea lattiamaali- tai pohjassa se vika lie. Syksyä kohti sinnittelemme näin, sitten uusintayritys. Niin ja se saunavahakin pitäisi jonkun maalausvastuullisen paikoilleen sipaista...

Bonarikuvana: Tästä se terassin idea lähti :D

Rimpsalla

 

Onni on mainio paikallinen- enkä puhu nyt mistä tahansa kuppilasta vaan aivan ihanasta ravintolasta, josta toki juomaakin saa, hyvästä valikoimasta. Vaikka aina ei saavuta komiasti traktoripelillä, on ravintola Kivilinna käymisen arvoinen ja palvelukin mukavaa!

 Laiskoina kokkailupäivinä, vaihtelua kaivatessa tai ihan muuten vaan siis paikkaa suosimme ja lämpimästi suosittelen pistäytymistä, mikäli matka vie näille seuduin.

Terassielämää

Sen siitä juhannuksen tokaisusta sai, että lomalle tultua oli terassi naputeltu pystyyn. Ja hieno rakennelma olikin. Erityisrespektiä siitä, että se oli aherrettu kasaan rankkasateiden välillä- ja valmistui helteeksi. Mitoiksi tuli lopulta 3,5 x 4,5 m ja materiaaliksi painekyllästetty, uritettu lauta, maaseutuhenkisesti hyvän palvelun Agrimarketista.

 Punaisen tuvan tädille jäi kalustuspuuhat ja sehän vaan passasi. Alumiinirunkoiset pöytä ja tuolit löytyivät ASKO:n alennuksista ja sopivat juuri passelisti paikoilleen.

 Pöytäliinaksi havittelin jo viime vuonna turkoosia pilkkukangasta ja nyt sopivaa kerniliinaa myi Kodin1

Muutaman päivän ulkoilmaelämästä nautittuamme vetäistiin pintaan vielä Valtti terassi ja kalusteöljyä.  Koko mökkielämän painopiste otti ja siirtyi lopullisesti tämän myötä pihalle. Muutaman päivän kokemuksella sanoisin, että investointi oli kannattava!

L-O-M-A

 Loma on meidän tienoilla yhtä kuin Mustikkamaalle poistu. Voin kertoa, että melko liukkasti kansanauto vilahtikin tuttuun rantaan, jossa muu lauma jo parisen viikkoa oli huusholleerannut. Toin mukanani hellesään, sillä uusi terassi oli valmis.

 Asiaankuuluvasti juhlittiin uudisrakennusta, lomaa ja kyläileviä ystäviä. Kaukana kavala maailma tai ainakin läppäri, toimisto ja työmatkat!

 Päitsissä riittää viihdykettä koko laumalle. Lämpimien alettua lapset kalastetaan iltaisin näppärästi haavilla unten maille- saunan kautta tietenkin.

 

Sieltä se satokausikin jo kolkuttelee. Harjoiteltiin kesän ensimmäisillä kantarelleilla ja naapurin salaattimaalla. Lupaavaa, lupaavaa.

 Kesän kunniaksi sonnustauduttiin alati tyylikkäisiin lettikampauksii. Mätsäävästi tietenkin.

 Koirat? No arvatkaapa, mukana tietenkin ja nauttivat.

Ei voi kun todeta, että "Elämä on ihmisen parasta aikaa!"

Iisi biisi- laiskan mökkikokin menu

 Mökillä kokkailu hakkaa kotikokkailun mennen tullen mutta taas kerran käsi sydämellä- on päiviä, ettei voisi vähempää kiinnostaa tai ei ehdi kun haluaa maalata vielä muutaman neliön. Tai on tullut työpäivän päätteeksi illan kähmässä mökille. Kesällä oikominen on helppoa. Tuoretta kaupasta matkaan ja silpuksi. Mansikka-halloumisalaatti uppoaa takuuvarmasti. Tykkään tehdä simppelin vihreän salaattipohjan ja riipiä kaveriksi esimerkiksi thaibasilikaa. Muita aineita ei juuri tarvitakaan. Halloumia, mansikkaa ja balsamico-siirappia ja se on siinä.

Tarkkasilmät huomaa- taas on käyty vieraisilla. Saaristomökkikin oli mainio kokemus!

 Tämän kuvan kohdalla voivat hiilarikauhuiset sulkea silmänsä. Punaisen tuvan tädin ja Kalapojan parempi hätälounas syntyy näin: Täytettyjä tortellineja, kaveriksi kattilaan lämpiämään vesihauteessa tomaattikastiketölkki. (Minulla on erikseen kunnolla jynssätty lasitölkki, joten voi huoletta hulauttaa pastakattilaan.)

 Isolle porukalle on helppoa kasata fajitas-pöytä. Ja tässä ei tarvitse turhaan kruusailla. Kun on nälkä, on viisainta olla vouhottamatta liikaa kattauksesta. Tähän settiin paistettiin kanoja muurikalla ja kasvis-tofutäytteeseen taas laitettiin salsaa, kesäkurpitsaa ynnä maissia. Muistaakseni. Ja savutofua.

En ole grillailun paras kaveri, mutta joskus sekin maistuu. Tässä vähän oioin ja leikoin valmiit ulkofileet vartaisiin. Kevyellä paistolla niistä tuli oikein mehukkaita. Mutta miten saisi halloumin iskostumaan kunnolla tikkuihin?

Maalla maan tavalla

Naapurista tuli puhelu.

"Oliskos terassille lähtijöitä?"
No jo vaan oli, kun paikallinen ravintelimme oli aukaissut ovensa. Ja kyllä, kyseessä on ihan aito, oikea ravintola, ei kenenkään naapurin terassi tahi muu anniskelupiste. Vähän siinä tuumailtiin, mitä mahtoi tarkoittaa kyytilupaus mutta paikalle mentiin reipasta marssia.

Perillä kaupunkilaisen polvet notkahtivat. Sehän oli ihan aito traktori! Ja perässä kärry penkkeineen. Lisättiin suomen lipun kaveriksi juhannuskoivu ja sitten mentiin. Parasta kyytiä ever, suosittelen lämpimästi!

Ilon ja valon yö

Suomen keskikesä iskee aina miltei varoittamatta. On säätila mikä hyvänsä, on yhtäkkiä kaikki vihreää, kukat räjähtävät täplittämän tienpientareita ja yön hämärä hetki jää hyvin lyhyeksi.

Juhannus aloittaa lomasesongin ja täyttää vähän unohdetummatkin mökköset. On turvallista ja tuttua istua ruuhkissa kylmälaukku ja pakaasit matkassa, kohteena mökin rauha.

Me vietimme ensimmäistä juhannusta Mustikkamaalla ja tutustuimme lomaniememme perinteisiin. Vieraita ei ollut ihan tupaa täynnä mutta sentään neljä aikuista, sama määrä koiria ja yksi lapsukainen olivat edustettuina.

Ja mikä siis oli onnistuneen juhannuksen resepti? Sopivasti omaa porukkaa, yhteistä ohjelmaa, lauma leikkiviä lapsia, pieniä elämyksiä, yhdessä oloa. Kun kulissit tarjosi Päijänteen ranta, oli tunnelma suviyössä jo lähes harras (muuttuen toki ajoittain varsin riehakkaaksi).

Juhannus, kaikilla aisteilla. Jälkikäteen kaikesta väsynyt ja onnellinen, onnellinen, onnellinen.

Pala taivasta eli taikinaterapiaa

Kaupunkikodin pihalta bongatut megaraparperit eivät ehtineet kauaa mietityttää kun mökille lähtiessä selailin Pirkka-lehden ruokaliitettä. Naps neljä megavartta matkaan, kauppareissulta loput tykötarpeet ja Mustikkamaalle remppamiehille leipomaan. Säätutka näytti myös sopivasti sadetta eli ajanviete oli paikallaan.

 

Pikkutytön kauppabongaus puolestaan olivat melko söpön näköiset cookie-ainekset. Yhdessä on kivaa leipoa ja kaksi projektia ihan mahdollinen tehtävä, jos haastekerroin ei ole liian korkea.

 Aika kivoja ja kauniita lopputuloksia vai mitä sanotte? Katosivat myös tehokkaasti parempiin suihin. Itselleni muistutukseksi- piirakkavuoka olisi pop. Vaikka tiskikuvioiden kannalta alumiinivuoka toimii pätevästi, se on ensinnäkin liian pieni ja toiseksikin melko epäesteettinen ja vielä epäekologinen.

Projektia kerrakseen

Aivan kuten uumoilinkin, pikkupikku saunaprojekti ottaa ja venyy ja pieniä vastoinkäymisiäkin kohtaa. Koska erillisen saunarakennuksen aika ei budjettisyistä koita vielä, saa vanha sauna pikkuisen makeoverin. Tiedättehän, vesieristystä, lattianmaalia ja sen sellaista. Itse olen muutaman viikon pysynyt poissa jaloista ja tältä se nyt näytti.

Kiuas  pääsi paikalle ja sai kivet sisäänsä. Pellit kiinnitettiin ja laudepuuhiin ryhdyttiin. Ylälaude ei muuten oikeasti ole noin vino. Toiveikkaana heristelin sutia ja Supi-saunavahaani kun selvisi että uusiksi menee lattiapuuhat. Mitään ihan painokelvotonta ei kuulunut mutta nyppiihän se. Jäämme odottavalle kannalle juhannuskylyn suhteen. Jos ei kyletä niin sitten rempataan, luulen ma.

Karhun syntymäpäivät

Uskomatonta mutta totta, meidän ensimmäinen koiranpentumme eli nykyinen Mustikkamaan kunniavahti (evp.) saavutti vapun tienoilla kunnioitettavan koiramiehen iän, 12 vuotta. Oli silkkaa viisautta tietenkin raahata se miltei välittömästi kotiin saamisen jälkeen kasvattajamökille. Kasvoipahan mökkikoiraksi. Ensimmäisenä kesänä seurana oli varttunut mökkikoira ja siitä se kasvatus taisi lähteäkin. Tontin rajat kierrettiin ympäri ja paria kömmähdystä lukuunottamatta tontilla pysyttiin. Kasvattajamökin naapurissa se tosin tunnetaan Kompostikoirana sattuneesta syystä...

Mustikkamaalla ja kasvattajamökillä Köpö Karhunen on vielä tilusten herra- paitsi se kuulo ja havaintokyky... Mutta pikkukoirat, ne ovat herran kurissa ja nuhteessa! Merkkipäivää vietettiin pienellä porukalla ja tarjoiluna oli lettuja ynnä lohta juhlakansalle.

Lahjattomat liikkeellä

Vaikka suuri osa mökkiajasta sujuu äimistelyn ja puuhastelun merkeissä ja koiratkin liikuttavat itseään siinä sivussa, jää joskus aikaa tavoitteelliseen tai täysin tavoitteettomaan treenailuun. Onneksi laiskan ei tarvitse välttämättä vaivautua pihamaata pidemmälle ja takametsäänkin on muutama harppaus. Toisaalta maastossa treenaavalle nuorisokoiralle saadaan myös vaihtelua ja haastavuutta.

Nuorisokoira Sulo-villin lajina on kätevän kompakti viesti. Vielä ei olla edes unelmissa kisakenttien lähellä mutta vaikka koskaan ei sinne päädyttäisikään, tämä on melko erinomainen tekosyy karata metsään miettimään mukavia. Ja jos aikuiset ovat turhan laiskoja, näkyy koiran pyöritys sujuvan ihan mainiosti pikkutytöltäkin, ainakin kiltin tottelevaisen Keijosen.