Tepan talo

Vuoden viimeiseksi tehtäväksi Mustikkamaalla jäi talvisuojan rakentaminen Tepa-venholle (tai laivalle, kuten eräs rakennuksen syntymistä seurannut nuorimies totesi). Tämä urakka oli viimeksi jäänyt vähän vaiheeseen, koska pressu puuttui ja ilmeisesti myös aika loppui.

Näin se käy:
1) Kaada puu. Vältä sähkölinjaa. Meillä kävi tuuri.
2) Pätki ranka ja raahaa se pelipaikalle.
3) Tilaa sakea lumipyry, se luo tunnelmaa.
4) Totea ettei mikään kiinnitysmateriaali ole riittävän pituista ja sovella.
5) Totea, että toinen kasaaja on vertikaalirajoitteinen ja madalla rakennelmaa.
6) Naulaa, naputa, ruuvaa ja hätistä pois jaloista painivat koirat, jotka uhkaavat romauttaa koko hässäkän.
7) Heitä pressu päälle niin rakenne näyttää uskottavalta. Sido narua säästelemättä.
 8) Psyykkaa itsesi luottavaiseksi ja keitä kahvit.

Kevättä odotellessa! Positiivisena puolena aiempiin veneaktiviteetteihin verrattuna: Kukaan ei uinut.

Nyt huudetaan!

Kerroin taannoin siitä, että Odottavan aika on pitkä ja totta vieköön Mustikkamaan hankkiminen olisi vaatinut hieman suurempaa kärsivällisyyttä kuin allekirjoittaneella on. Tänään tuli postia. Maaliskuussa vireille pantu lainhuudatus on ratkaistu 21.11.13 ja Punainen tupa on vihdoin virallisesti meidän!

Jälkiviisaana voisi pohtia, että kuolinpesältä, jaetultakin, ostaminen voi olla pitkäveteinen prosessi ja että kaupantekolupa ei tarkoita paperien kunnossa oloa ja kiinteistövälittäjä ei ole takuu asioiden sujumisesta mutta mitäpä tuosta. En missään nimessä päättäisi toisin, eikä myyjä kiusallaan jättänyt asioita hoitamatta- tosin välilainhuudatus olisi ollut pop. Hiukan kiusalliselta tuntui toimittaa papereita alkuperäisestä testamentista alkaen, sukuselvitykseen päättyen, yhteensä muutaman kilon verran henkilöistä, joiden kanssa meillä ei ole mitään tekemistä mutta tehty mikä tehty...



Ja se on siiiiiiinä! Tapauksen kunniaksi taidamme viikonloppuna hurauttaa tiluksille avaamaan pullon kuplivaa...

Raitilla

Joskus ihmisen on tehtävä mitä on tehtävä. Sen lisäksi jokaviikonloppuista rautakauppavierailua on melkein mahdotonta välttää. Viimeksi mökiltä poistuttaessa vesiputken tyhjennysventtiili päätti ottaa ja katketa. Uusi oli hankittuna mutta putkiteippi majaili väärällä paikkakunnalla. Koska satoi, oli ihan mukava vaihtoehto huristella kylille katsomaan menoa ja meininkiä-jota ei ollut. Pikkukoira sai samalla tarpeellista kaupunkikävelytreeniä.



Pakollisten asioiden jälkeen (kyllä, rautakauppa menee kiinni klo 14 ja niin menee moni muukin paikka, haastavaa on kaupunkilaisen moista tajuta) päädyttiin päiväkahville ja joululahjaostoksille iki-ihanaan Lintan Kammariin. Siellä paatuneinkin kahden minuutin kahvin kulauttaja saa särvittyä kuppostaan puoli tuntia. Tunnelma on leppoisista leppoisin ja sisustustavaroita on kivaa ihailla se toinen puolikas tunti. 

 Ajateltiin kävellä satamaakin katsomaan mutta siellä oli meneillään massiivinen luonnonmullistus. Kesää odotellessa...