Ja täällä taas....
Käytyäni harrastamassa mökkeilyä rinnekeskusmökissä, oli aika tervetullutta vaihtaa puolimatkassa autoa ja hurauttaa kohti Mustikkamaata. Oli vähän jännittynyt tunnelma, vaikka tiesimmekin, että pihamaalla tai mökin ulkopuolella ei ollut mitään ikävää tapahtunut.
Aurinko paistoi ja lunta oli vähäisesti. Tie oli perille asti hyvässä kunnossa, eikä vähälumisen talven vuoksi tulvinut missään kohtaa. Sisätilat olivat onneksi myös säästyneet talvituhoilta osin kiitos huolellisen kaappien tyhjennyksen. Nyt niitä sopii taas pikkuhiljaa täyttää. Lakanoiden asemasta otettiin vielä makuupussit, mutta turhaan. Kamiina-patteriyhdistelmällä mökki lämpeni tuota pikaa nukkumismukavaksi. Vesiä ei vielä laitettu päälle, kun pakkasöitä on lupailtu, mutta tulipahan saavia ja ämpäreitä kaivolta raahatessa kuntoliikuntaa. (Voisikohan jossain vaiheessa tehdä oman porakaivon ja lämmitetyt putket huuteli sisäinen projektipäällikköni).
Ilolla totesimme myös, että tuulessa ja tuiskussa rakennettu Tepa-säilö oli pysynyt kuosissaan, joten muutaman viikon kuluttua saatte raportin aiheesta vesille lasku. Harkitsen kuumeisesti märkäpuvun hankintaa.
Mökistä löysin tällaisen tyypin. Arvelen sen olevan talvimörkö. Ja jos mörkökin on kevätlookissa, voidaan todeta: Punaisen tuvan sesonki, se on tässä ja nyt!
